Tässä siis tiivisteenä muutamat pointit Nooan alkutaipaleelta:
- aikamoisen levoton vauva, ei suostu olemaan selällään tai muutenkaan missään yksin
- hirmuisen vähän varsinaista itkua, hirmuisen paljon örinää, murinaa, kitinää ja ininää
- pomppupallo oli paras kaveri, sillä hytkytettiin selät ja hartiat jumiin asti
 |
| Kantoliina oli toisiksi paras kaveri. Näiden yhdistelmä toimi parhaiten. Tutti ei. |
- tissimaitoa riitti mitä riitti, ohessa meni ekat kuukaudet Peptiä ja sitten Standardia (Nutrilonia, ei sitä vodkaa)
- 2,5kk Nooa joutui viideksi vuorokaudeksi sairaalaan nielutulehduksen takia. Se oli rankkaa. Aivan järkyttävän rankkaa. Siinä meni sitten ensimmäinen joulukin sujuvasti ohi.
 |
| Pieni urhea rakas |
- päivärytmi oli ihan hakusessa tuonne noin 4kk asti. Silloin alkoi muodostumaan haalea käytäntö, jossa illalla uni tuli kahdeksalta, aamulla noustiin 5-6, ekat unet noin 8 aikaan, toiset noin 12 aikaan ja kolmannet noin 17 aikaan.
- vaunuissa Nooa ei suostunut hereillä ollessa olemaan niinku ikinä, joten vasta nyt kun voidaan liikkua rattailla, pystyy jäbän kanssa käymäänkin jossain pienesti! Wohoouu!
- kylpeminen on ollut all time favorite alusta asti
öö.. mitä muuta..
Sää. Sää on tänä talvena ollut niin omituinen! Vielä joulukuussa kävin tennareissa, collegehousuissa ja ohuessa takissa työntelemässä vaunuja. Lämpötila oli reilusti plussalla. Tammikuu oli talvinen, mutta jo helmikuussa oltiin keväisissä tunnelmissa. En valita, sillä niitä pakkaspäiviä, kun ei ole saanut mennä vaunulenkille ulos, on ollut kiitettävän vähän.
Ja näin. Kolmas teksti "uuteen" blogiin ja nyt jo pääsin tähän moodiin, jossa päässä ei ole häntää. Hiphei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti