Suloinen sunnuntai

Selasin puhelimesta viimepäivien kuvia ja sen mukaan mä oon ainakin syönyt :) Eilen vietin super mukavan minäminäminä-päivän. Aamulla säntäsin heti yhdeksän jälkeen jäähalliin kirpparille ja pojat miten hyviä löytöjä taaskin tein! Neuletakki ja kesämekko; 5 euroa. Kaksi paitaa, toinen euron ja toinen kaksi. Lisäksi mustavalkoraidallinen tuubitoppi (oi tule jo kesä tule) 50 senttiä.

Kirppaririemuttelun jälkeen suuntasin JÄÄTÄVÄSSÄ kelissä Tin Tin Tangoon brunssille Elinan kanssa. Siis sää oli kamala (aste lämmintä, maailmanlopun tuuli sekä piiskaava vesisade), MUTTA se mikä oli kamalinta, oli mun pukeutuminen. En tiedä mitä aamulla ajattelin (varmaankin vain autokyytiä sinne suuntaan), kun lähdin liikkelle ohuessa kevättakissa, converseissa ja ilman mitään säärystimiä tai ulkohousuja. Jösses olin JÄÄSSÄ.

Pari tuntia ihanaa rauhaisaa höpöttelyä ja sata santsikuppia teetä sekä kahvia lämmitti kuitenkin mukavasti. Tarkoitukseni oli lähteä vielä käymään toisella kirpparilla, mutta koska sinne olisi ollut jonkinverran matkaa ja olin pukeutunut kuin pissis pakkaseen, totesin parhaaksi suunnistaa suorinta tietä kotiin.

Sunnuntailystithän eivät tähän loppuneet, vaan illalla lähdimme Katjan kanssa leffaan! On niin harvoin, kun pääsemme näkemään ilman lapsia, että aika meni kuin siivillä ja höpötyksestä ei jäänyt missään välissä vajaaksi. Käytiin kaffella siinä leffan alkua odotellessa ja voin lämpimästi suositella tuota Coffee Housen hunaja-kaneli-cappucinoa. Nam!

Tänään onkin semmoinen päivä, että tasan kaksi vuotta sitten oli aika jännä päivä :) Mentiin silloin nimittäin naimisiin. Nooa oli mukana masussa noin kahden kuukauden ikäisenä masuvauvana. Tänään käytiin yhdessä lounaalla sekä jälkkärikahveilla - siinä oli meidän päivän juhlistaminen. Ja kerrankin MINÄ olin hommannut pienen lahjan ja mies ei! Se on kuulkaa harvinaisuus, kun meidän perheessä käy näin päin, joten hykertelin tyytyväisenä. Käytiin syömässä Töölöntorille avatussa Limetreessa, joka oli tosi hyvä thai-malesia-buffa. Monesti jos tarjolla on sekä sushia, että pad thaita että sitä sun tätä sun tätä, laatu kärsii, mutta nyt kyllä tämä paikka sai todella hyvät pisteet. Nam!

Tänään kun kävin Nooan päiväkodista, kuulin jotain mitä en halunnut kuulla. Ryhmässä kuulema jyllää vatsatauti. Voi yök. Kirjaimellisesti. Ja kuten sanottu, tämä viikko on semmoinen, kun ihan oikeasti kaikki saisi säilyä terveinä! Sormet ja varpaat ristiin siis, että meillä käy tuuri ja Nooa väistää tän pöpön. Lisäksi siellä on molemmat Nooan tykkäämät hoitajat tällä hetkellä sairaina (taas!! miks?? ei päiväkodin tädit saa sairastaa!!), joten varmaankin sitä protestoi meidän pieni mies, koska semmoista kiukkua ja syömättömyyttä oli alkuilta :(

Nyt taitaa tämäkin täti pian simahtaa.. öitä jokaiselle ja ne peukut ja varpaat kohti kattoa!

SoMe-pohdintaa ja ihan perinteistä sosiaalisuutta

Käytiin eilen hyvä keskustelu ystävän kanssa sosiaalisen median maailmasta ja siitä, miten tykkäämiset ja kommentit nykyisin määrittävät niin helposti itsellä olevaa tunnetta siitä, mitä tekee - kuten bloggaaminen tai instagramtili tai facebook. Luin eräältä seuraamaltani instagram-tililtä avautumispohdinnan siitä, kuinka on sovellus, jolla voi seurata, että kuka sinua siellä seuraa; kuka tulee uutena ja kuka lähtee pois. Tämä kyseinen henkilö pohti harmissaan sitä, kuinka 10 uutta seuraajaa ei korvaa niitä yhtä tai kahta pois lähtenyttä. Varsinkin, jos ne poislähteneet ovat ystäviä.

Huokasin tuohon postaukseen mukaviisaana, että "voi huh on sulla nainen ongelmat, tää on INSTAGRAM, ei todellinen elämä". Kun kuitenkin samaan aikaan meinasin itse pudota tuohon samaan kuoppaan. Harmittelin useana iltana putkeen, että miks kukaan ei kommentoi mun blogia. Kukaan ei lue sitä. Pitäisköhän mun lopettaa sen kirjoittaminen.

Niin sitä vaan helposti unohtuu, että perimmäinen tarkoitus tällä on päästä itse purkamaan omia ajatuksia, kirjoittaa muistiin tapahtuneita asioita ja seurata tällaisessa muodossa Nooan kasvua ja kehitystä. Sekä välittää kuvia ja kuulumisia erityisesti sinne Joensuun suuntaan <3 Se, että itse olen hanakka kommentoimaan blogikirjoituksia, ei tarkoita, että voin vaatia samaa muilta. Näin, aihe käsitelty, moving on :)

Työviikko taputeltiin taas keskiviikkona pakettiin. Sen jälkeen onkin menoa ja sosiaalisuutta riittänyt, mikä tekee minut kovin iloiseksi ja saa päivät kulumaan mukavammin. Ja mitä nyt pystyn poikaani lukemaan, samasta puusta on hänetkin veistetty. Torstaina nähtiin aamupäivällä paria mammakaveria ja heidän uskomattoman puheliaita yksivuotiaita! Ihan ihme, miten joillain puheen kehitys etenee niin vauhdilla!

Illalla mentiin ystävälle kylään, jossa meitä odotti a) yksi kolmivuotias uhmaikäinen söpöliini ja 8kk maailman iisein vauvelipikkuveli b) yksi ystävä lisää ja c) ihan tajuttoman hyvää ruokaa. Tarjolla oli green currya jälkkäri macaron-leivosten kera. Lapsille oli tehtynä kanaa ja nuudelia, joka maistui Nooalle niin hyvin, että jouduin hakemaan kattilasta VIIDESTI lisää :D

Eilen aamulla käytiin viemässä Juhis töihin, jotta saatiin auto päiväksi käyttöön. Mukava oli käydä studiolla pyörähtämässä - telkkarin tekemisessä on aina oma viehätyksensä, vaikka glamour on kyllä oman edellisen työn ja Juhiksen työn seuraamisen myötä aika tehokkaasti karissut :) Päiväunien jälkeen hypättiin autoon ja kurvattiin Espooseen ihanan Katjan hoiviin illaksi. Aika lensi siivillä paimentaen lapsia ja ruokaa laittaen. Kello oli jo seitsemän, kun lähdettiin kotiin ja siinä olikin haastetta kerrakseen pitää Nooa hereillä paluumatkan ajan :D Pistin radiosta reggaetonia astetta lujempaa, laulelin mukana, kyselin mitä eri eläimet sanoo ja pidin autossa sisävalon päällä :) Päästiin perille ja iltakylvyn jälkeen uni tulikin salamana.

Koko ajan tarkkailen vähän tässä myös Nooan vointia, koska nenä on pari päivää hieman vuotanut. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole ollut kuumetta eikä muita oireita, joten toivotaan, että selvitään pienellä nuhalla. Ensiviikolla nimittäin ei kummallakaan vanhemmista olisi oikein mitkään varaa kotipäiviin...

Tänään lähdetään iltapäivällä käymään Jumbon sisäleikkipaikalla, jonne tulee entinen työkaverini kahden lapsensa kanssa. Ulkona keli on niin kertakaikkiaan kamala, että onneksi on näitä sisävaihtoehtoja!

Barcelona con la familia

Olen täällä useampaankin kertaan maininnut, miten tärkeä asia matkustelu elämässäni on ollut. Olen päässyt näkemään viidakkoelämää Malesian pienillä saarilla, tuntemaan suurkaupungin sykkeen New Yorkissa, Tokiossa, Singaporessa ja Bangkokissa. Nähnyt Euroopassa lähes kaikki Läntisen-Euroopan maat ja bonuksena hieman itäisempiäkin paikkoja.

Rakastan myös yksin matkustamista. Siinä on minulle edelleen joku viehätys, että voi olla nimettömänä ja tuntemattomana uudessa paikassa. Tai vaikkapa tutussakin paikassa. Se on jotenkin hirveän vapauttavaa. Toki on ihan parasta reissata hyvän seuran kanssa. Mutta mitä on olla reissun päällä perheen kanssa?

Kuva

Ensikesänä haluamme tehdä reissun. Jonnekin, missä on hiekkaranta. Jonnekin, missä on suurkaupungin fiilis. Jonnekin Eurooppaan, missä tietää suunnilleen, mitä ruokakaupasta saa. Jonnekin, missä on varmasti lämmintä. Jonnekin, minne ei ole liian pitkät lennot.

Plussaa olisi se, jos kaupungissa olisi joskus jo käynyt, niin tietäisi hieman, miten siellä hommat (esim. liikkuminen) toimii..

Hmm..

Hmm...

BARCELONA!

Kuva

Suunnitelmamme on siis lähteä ensi kesänä kahdeksi viikoksi Barcelonaan. Tarkoituksena vuokrata asunto tai huoneisto, eli siis joku semmoinen paikka, missä voidaan elää melkolailla kuin kotona. Laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä. Nukkua mahdollisesti niin, että Nooa on eri huoneessa (koska se siten nukkuu parhaiten).

Heitänkin nyt palloa teille ystävät ja tuntemattomat lukijaliisat - mitä vinkkejä teidän takataskusta löytyy esim. seuraaviin aiheisiin:

- lapsen kanssa matkustaminen
- 4h lento vilkkaan taaperon kanssa
- Barcelona lasten kanssa (tähän onneksi saan varmasti vinkkiä työkaveriltani, joka juuri muutti pienten lastensa kanssa Barcelonasta Suomeen)

- mitä Suomesta mukaan?
- mistä löytää hyvä huoneisto/asunto?
- mikä alue Barcelonassa olisi kiva? (about 10km säteellä keskustasta)

Kuva

Tällä hetkellä koko reissu on ihanassa haaveiluvaiheessa. Nään meidän perheen viettämässä aurinkoista päivää hiekkarannalla, Nooan räiskimässä rantavedessä. Mama ruskettuneena (mikä UV-riski), hoikkana (öö.. kiire tulee) ja rentoutuneena (minä??) bikineissä ottamassa aurinkoa. Illalla oman "kodin" parvekkeella kahdestaan cervezat (kirjotetaanks se noin) kädessä, katsomassa auringonlaskua ja miettimässä, kuinka onnellisia ollaan <3

Ja nyt TARKKANA, ettei kukaan riko tätä kuplaa, aion kiskoa tästä mielikuvasta voimaa ainakin niin kauan, että saadaan nää loskakelit ohi ja ollaan kesän kynnyksellä :)

Ah, sunnuntait!

Kun ensin ahertaa työviikon ja sitten vetää päivät kahdestaan lähes aamusta iltaan Nopsun kanssa, niin ai että sitten maistuu sunnuntait, kun koko perhe on vapaalla! Tässä kuvakollaashi ihanasta eilisestä. Myös mua vainonnut layer-ongelma photarissa on kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten jipii, kollaasien teko helpottui just 100%! *

1. Aurinko paistoi. Lähdin kävellen Jumbossa käymään ja kurvasin ravintolapäivän popup-kahvilan kautta. Ostin köyhän ritarin ja sepä maistui maistui nam! 

2. Katselin Nooalle kevääseen lenkkareita ja jouduin taas toteamaan saman valitusvirren. Tarjolla on joko pinkkiä tyttöglitteriä tai harmaata ankeutta. Missä kaikki kivat värit, jotka (nyt seuraa radikaali ajatus) menis vaikka ihan tytöille JA pojille!  

3. Nooa nukkui kolmen tunnin päiväunet. Käytiin sitten loppuvaiheessa sitä Juhiksen kanssa ihailemassa. Pieni rakas. Kyllä lapset on kauniita, kun ne nukkuu <3

4. Oma lenkkariongelma ratkesi iloisesti, kun XXL:ssä oli tarjouksessa lähes 90 euron Niket; vain 39,90. Ja istuivat kuin hanska! Tai sukka. Pörrösukka. Aijai, nyt vaan kevätkelit, niin näissä on mahtava Nooan kans juosta ympäri pihoja!

5. Samalla reissulla kurvattiin vielä Ikeaan. Nooa söi mielissään lihapullia, porkkanaa ja perunamuussia. Ja ranskalaisia. Ja mehua. Ei olla kovin tiukkapipoja nyt tän ruokavalion kanssa, pääasia, että syöminen pysyisi nyt vaan yhtä hyvänä, kuin viimepäivät antaa toivoa. 

6. Lastenosastolle olisi poika voinut jäädä leikkimään vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja huudon kanssahan sieltä sitten lähdettiin. 

Ihana sunnuntai, ihanat mun pojat <3

* näköjään ongelmien määrä on vakio, sillä vaikka teen tän kuvan minkä kokoiseksi, blogger kivasti kutistaa sen :/ Mrr..

Ystävänpäiväyllätyksiä

Hyvää ystävänpäivää, juuri sinulle. Tähän voisi nyt hyvin kirjoittaa jotain kliseitä ystävyyden merkityksestä, mutta säästän sinut tuskalta. Ystävät nyt vaan ovat elämässä palttiarallaa perheen ja terveyden kanssa samalla viivalla. Yksin on yksinäistä. Itse olen jotenkin ajautunut (?) semmoiseen rooliin, jossa 95% ystävien tapaamisista minä ehdotan ja järjestän. Välillä kehitän tästä itselleni ahdistusta, välillä en :)

No, tänä ystävänpäivänä sain sydämelleni lämmikettä, kun yllätyksenä sain muutaman kerrassaan ihanan ystävänpäiväLAHJAN! Aamulla rakas Juhis yllätti minut täysin paketilla, korjaan paketeilla (!), koska lähinnä olin vitsillä vaan muistutellut ystävänpäivästä. Okei, OKEI, myönnän, ehkä just jonkun suklaan odotin saavani. Sain a) leffalippuja b) japanilaisen leffan dvd:nä, sitä suklaata sekä aivan mielettömän parhana yllärin: Torey Haydenin kirjan, jota en ole lukenut!! Rakastan tämän kirjailian todellisuuteen perustuvia kirjoja ja luulin jo lukeneeni niistä kaikki - toisin on! Tätä en ole vielä lukenut, tämä on vuodelta 1998, joten ehkä siksi se on jäänyt aivan tietoisuuteni ulkopuolelle. Nykyisin Hayden kirjoittaa pelkästään fiktiota, joten tämä oli varsinainen löytö <3

Elinalta sain yläkuvassa näkyvän ihanan mukin, joka ei olisi voinut osua paremmin, muistatteko tämän postauksen?! :D Ja Nooa sai tuon alakuvassa näkyvän pipon. Katjalta sain suloisen ässä-arvan. Tosi hauska ajatus, itse kun en ole koskaan mitään arpaa ostanutkaan :) Valitettavasti voittoa ei tullut, mutta kyllä ystävät ovat parempia, kuin miljoonavoitot!

Katariinalta, kummitädiltään Nooa sai aivan ihanat kaksi Benettonin paitaa. Ja tietysti paketissa oli myös vähän suklaata. Olen niin otettu näistä kaikista muistamisista <3

Varovasti uskallan paljastaa, että Nooa on viimepäivät syönyt tosi hyvin. Eilen hän söi päiväkodissa kaksi desiä (!!) makaroonilaatikkoa ja kotonakin ruoka on maistunut aika kivasti. Tuntuu niin ihanalta, kun toinen sanoo "nam nam" ja kauhoo lusikalla ruokaa suuhunsa <3 Nyt poika on viimein päivän päätteeksi saatu unille, seuraavaksi menen nappaamaan kanelipullat uunista (Ikea) ja kaadan lasin maitoa. Huokaus.

Muutamia kasvatusvinkkejä

Törmäsin yhtenä päivänä tällaiseen kasvatusaiheiseen artikkeliin, joka antaa vinkkejä siihen, miten onnistua lasten kanssa ilman huutamista ja rankaisemista. Poimin tuosta artikkelista tähän muutamia kohtia, höystäen omilla jutuillani. Halusin kirjoittaa nämä ylös, jotta tämä toimisi itselle muistilappuna, sillä nämä näkemykset allekirjoitan aika hyvin.

1. Huolehdi itsestäsi ja kohtele itseäsi lempeästi

Jos olet väsynyt ja energiat vähissä, on paljon hankalampi jaksaa lapsen purkauksia. Mitä parempi olo sinulla on itsesi kanssa, sitä vähemmän myös tunnet syyllisyyttä "virheiden tekemisestä" tai pelkäät ettet "tee asioita oikein".

2. Kunnioita omia rajojasi

Lapsen ei tarvitse aina saada tahtoaan läpi. Joskus lapsi testaa ja testaa, miten pitkään aikuisen pinna kestää. Lapsen on ihan ok nähdä, että "kas, tuossa meni raja". Lapsi, jolta puuttuu rajojen tunne, usein kokee ahdistusta liiasta vapaudestaan.

3. Älä projektoi omia pelkojasi lapseen

Lapsi aistii, jos olet koko aamupäivän huolissasi siitä, osaako hän käyttäytyä iltapäivällä kylässä ja pelkäät koko kyläreissun ajan, että tuleeko se kiukkukohtaus sieltä pian.

4. Vietä lapsesi kanssa laatuaikaa

Sinun ei tarvitse olla koko aikaa lapsesi kanssa fyysisesti, mutta pidä huoli, että tarpeeksi usein päivän aikana lapsi tuntee olevansa sinun täydellisen keskittymisen kohde. Joskus purkaukset johtuvat vain siitä, että lapsi kokee enemmän vapautta, kuin mihin hänellä on valmiuksia.

5. Salli lapsesi leikkiä vapaasti

Pyri tarjoamaan lapselle mahdollisuus tutkia maailmaa aivan vapaasti. Suhteuttaen tietenkin hänen ikäänsä. Vapaa leikki kasvattaa lapsen pinnaa ja ruokkii luovuutta.

6. Tee lapsellesi olo, että ymmärrät häntä

Perustele lapselle mahdollisimman rauhallisesti, miksi hänellä on paha mieli. Tämä on asia, johon voi opetella. "Nyt sinua taitaa harmittaa tosi paljon, sinua kiukuttaa, kun pitää tulla sisälle, vaikka ulkona olisi ollut kivempaa" on aina paljon parempi vaihtoehto, kuin "nyt lopeta, ei sinne sateeseen voinut jäädä". Editor's note: vanhemmatkin on ihmisiä, joskus suusta vaan pääsee tuo jälkimmäinen vaihtoehto ja se on ihan ok. 

7. Anna lapselle aikaa sopeutua muutokseen

Varsinkin herkät lapset reagoivat usein vahvasti muuttuviin tilanteisiin. Itse aloitan illalla nukkumaanmenovalmistelut jo hyvissä ajoin. Tämä tapa on jotenkin vain itsestään tullut. Kerron, että "kohta mennään nukkumaan, ensin käydään kylvyssä, sitten syödään puuro ja sitten pääset unille". Ja hetken päästä, että "nyt vielä raivataan lelut ja sitten mennään nukkumaan". Uskon, että tämmöinen auttaa lasta sopeutumaan tulevaan. Nooa ainakin käy nykyisin nukkumaan ilman mitään vastusteluja.

8. Kunnioita lapsesi kehoa

Artikkelissa kehoitetaan sanomaan lapselle aina, kun aiot koskea häntä tai nostaa hänet. No, ihan näin ei ehkä ole tullut toimittua, mutta jonkin verran yritän "varoitella", kun tunnen tilanteen niin vaativan. Asia, mihin kylläkin kiinnitän huomiota, on lapsen kehon terve ihailu ja siihen mutkaton suhtautuminen. Kun lapsi kylvyssä tai potalla tutkii omaa "vaippa-aluetta", sanon monesti, että "joo, se on sinun ---, se onkin tosi hieno juttu". Saatan jopa jatkaa juttua, että "isillä on ihan samanlainen, äitillä ei semmoista olekaan". En siis koskaan sano, että "anna olla, älä koske siihen". Toivon, että näillä pienillä jutuilla autan Nopsua myöhemmin hyväksymään oman kehonsa ja rakastamaan ja kunnioittamaan sitä.


Tämä menee jo ihan artikkelin aiheen ohi, mutta aiheeseen hieman tutustuneena pitää mainita, että vähän vanhemmalle lapselle voi olla hyvä myös joskus jutella "alakerran asioista" rennosti vaikkapa kylvyn yhteydessä niin, että "Tämä on sinun X, se on tosi hieno ja tärkeä asia. Äiti tai isi voi siihen koskea, kun sitä pestään tai puhdistetaan, mutta muuten se on ihan sinun oma eikä siihen kukaan muu saa koskea ilman sinun lupaasi". Joskin harvalla lapsella onneksi oikeasti on vaaraa joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi, mutta ainakin tämä auttaa muodostamaan oikeanlaista suhdetta omaan seksuaalisuuteen sekä kunnioittamaan muiden seksuaalisuutta.


Kuva lainattu ko. artikkelista

These are the days...

Onko vähän klisee sanoa, että joku biisi voi muuttaa elämän? Ehkä on, mutta eilen kun mä lähdin ajelemaan kotiin sieltä tai-vaal-li-sen ihanasta hieronnasta, niin radiosta tuli Aviciin "The Days" biisi, jossa lauletaan, että:

"These are the days we've been waiting for

Neither of us knows what's in store

You just roll your window down and place your bets

These are the days we won't regret

These are the days we'll never forget"

Samalla mulle tuli mieleen erään ystävän (kahden pienen lapsen äiti) seinällä oleva teksti, jossa lukee, että "These are the Golden Days" ja teksti on ympäröity kymmenillä perheestä ja lapsista otetuilla polaroid-kuvilla. Ihan tajuttoman pysäyttävää nähdä hetken, että.. niin.. kaikken haasteellisuuden keskellä TÄMÄ hetki on just se, mitä on odottanut. Tämä on se hetki, jota mummona kiikkustuolissa muistelee rakkaan papparaisen kanssa. Nämä on ne päivät.

Samalla olen eilen ja tänään koettanut tietoisesti työstää tiukasti mutta lempeästi hyväksymisen jaloa taitoa. Eckhart Tollen mukaan suuri osa ihmisen ahdistuksesta johtuu vastustamisesta (resistance). Ja tehokkain lääke tähän on hyväksyminen (acceptance). Olen käyttänyt viimeaikoina ihan liikaa energiaa erilaisiin ahdistuksiin ja vastustellut tosiasioita, kuin pikkulapsi, uskoen, että sillä tavoin voi jokin muuttua.

Okei, meillä oli rankka vauvavuosi. En juuri päässyt kiinni pikkuvauva-ajan suloisuuteen oman sairastelun sekä Nooan hankalan voinnin takia. Kaikki energia meni jaksamiseen sekä Nooan asioiden pohtimiseen, murehtimiseen ja selvittelyyn. Eikä tämä taaperoaika ole paljon tuonut helpotusta. Tästä aiheesta olen kirjoittanut useamminkin tunnisteella "valivali".

Lisäksi meidän kaikki apuvoimat (lähinnä mun äiti ja sisko) asuvat kaukana ja me ei olla päästy Juhiksen kanssa esim. viettämään kahdestaan aikaa, kuin kahden lounaan verran Nooan syntymän jälkeen. Samoin olemme tuhannen pulassa, kun perheeseen iskee samaan aikaan työkiireet ja sairastelut.

Joo, voin jäädä loppuelämäksi surkuttelemaan näitä faktoja ja kuolla (anteeksi sanavalintani, mutta tarvitsin tähän jotain vahvaa) kateuteen, kun ystävillä tuntuu olevan 1000x helpompaa lastensa kanssa ja siihen lisäksi vielä vanhemmat tai sisarukset lähellä tarjoamassa apuaan. Nämä asiat vaikuttavat rehellisesti sanottuna myös meillä siihen, että mahdolliset haaveet toisesta lapsesta ovat saaneet jäädä.

TAI, sitten voin koettaa hyväksyä, että meidän elämä on juuri tämän näköistä. Okei, siinä ei ole kaikkea, mitä muilla on, mutta on niin paljon hyvää. Järjettömän upea isimies, molemmilla vanhemmista töitä, kaikki perheessä on perusterveitä. Meillä on yhteisiä unelmia ja haaveita (kesäreissu, isompi asunto, oma piha..) sekä lisäksi ystäviä ympärillä.

Lienee klisee sekin, että pitää keskittyä positiiviseen, mutta ajattelin sen nyt ottaa tämän kevään missioksi itselleni. Siitä muistuttakoon tämä biisi sekä tuo ihana, pari päivää elämää lämmittänyt aurinko.