Barcelona con la familia

Olen täällä useampaankin kertaan maininnut, miten tärkeä asia matkustelu elämässäni on ollut. Olen päässyt näkemään viidakkoelämää Malesian pienillä saarilla, tuntemaan suurkaupungin sykkeen New Yorkissa, Tokiossa, Singaporessa ja Bangkokissa. Nähnyt Euroopassa lähes kaikki Läntisen-Euroopan maat ja bonuksena hieman itäisempiäkin paikkoja.

Rakastan myös yksin matkustamista. Siinä on minulle edelleen joku viehätys, että voi olla nimettömänä ja tuntemattomana uudessa paikassa. Tai vaikkapa tutussakin paikassa. Se on jotenkin hirveän vapauttavaa. Toki on ihan parasta reissata hyvän seuran kanssa. Mutta mitä on olla reissun päällä perheen kanssa?

Kuva

Ensikesänä haluamme tehdä reissun. Jonnekin, missä on hiekkaranta. Jonnekin, missä on suurkaupungin fiilis. Jonnekin Eurooppaan, missä tietää suunnilleen, mitä ruokakaupasta saa. Jonnekin, missä on varmasti lämmintä. Jonnekin, minne ei ole liian pitkät lennot.

Plussaa olisi se, jos kaupungissa olisi joskus jo käynyt, niin tietäisi hieman, miten siellä hommat (esim. liikkuminen) toimii..

Hmm..

Hmm...

BARCELONA!

Kuva

Suunnitelmamme on siis lähteä ensi kesänä kahdeksi viikoksi Barcelonaan. Tarkoituksena vuokrata asunto tai huoneisto, eli siis joku semmoinen paikka, missä voidaan elää melkolailla kuin kotona. Laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä. Nukkua mahdollisesti niin, että Nooa on eri huoneessa (koska se siten nukkuu parhaiten).

Heitänkin nyt palloa teille ystävät ja tuntemattomat lukijaliisat - mitä vinkkejä teidän takataskusta löytyy esim. seuraaviin aiheisiin:

- lapsen kanssa matkustaminen
- 4h lento vilkkaan taaperon kanssa
- Barcelona lasten kanssa (tähän onneksi saan varmasti vinkkiä työkaveriltani, joka juuri muutti pienten lastensa kanssa Barcelonasta Suomeen)

- mitä Suomesta mukaan?
- mistä löytää hyvä huoneisto/asunto?
- mikä alue Barcelonassa olisi kiva? (about 10km säteellä keskustasta)

Kuva

Tällä hetkellä koko reissu on ihanassa haaveiluvaiheessa. Nään meidän perheen viettämässä aurinkoista päivää hiekkarannalla, Nooan räiskimässä rantavedessä. Mama ruskettuneena (mikä UV-riski), hoikkana (öö.. kiire tulee) ja rentoutuneena (minä??) bikineissä ottamassa aurinkoa. Illalla oman "kodin" parvekkeella kahdestaan cervezat (kirjotetaanks se noin) kädessä, katsomassa auringonlaskua ja miettimässä, kuinka onnellisia ollaan <3

Ja nyt TARKKANA, ettei kukaan riko tätä kuplaa, aion kiskoa tästä mielikuvasta voimaa ainakin niin kauan, että saadaan nää loskakelit ohi ja ollaan kesän kynnyksellä :)

Ah, sunnuntait!

Kun ensin ahertaa työviikon ja sitten vetää päivät kahdestaan lähes aamusta iltaan Nopsun kanssa, niin ai että sitten maistuu sunnuntait, kun koko perhe on vapaalla! Tässä kuvakollaashi ihanasta eilisestä. Myös mua vainonnut layer-ongelma photarissa on kadonnut kuin tuhka tuuleen, joten jipii, kollaasien teko helpottui just 100%! *

1. Aurinko paistoi. Lähdin kävellen Jumbossa käymään ja kurvasin ravintolapäivän popup-kahvilan kautta. Ostin köyhän ritarin ja sepä maistui maistui nam! 

2. Katselin Nooalle kevääseen lenkkareita ja jouduin taas toteamaan saman valitusvirren. Tarjolla on joko pinkkiä tyttöglitteriä tai harmaata ankeutta. Missä kaikki kivat värit, jotka (nyt seuraa radikaali ajatus) menis vaikka ihan tytöille JA pojille!  

3. Nooa nukkui kolmen tunnin päiväunet. Käytiin sitten loppuvaiheessa sitä Juhiksen kanssa ihailemassa. Pieni rakas. Kyllä lapset on kauniita, kun ne nukkuu <3

4. Oma lenkkariongelma ratkesi iloisesti, kun XXL:ssä oli tarjouksessa lähes 90 euron Niket; vain 39,90. Ja istuivat kuin hanska! Tai sukka. Pörrösukka. Aijai, nyt vaan kevätkelit, niin näissä on mahtava Nooan kans juosta ympäri pihoja!

5. Samalla reissulla kurvattiin vielä Ikeaan. Nooa söi mielissään lihapullia, porkkanaa ja perunamuussia. Ja ranskalaisia. Ja mehua. Ei olla kovin tiukkapipoja nyt tän ruokavalion kanssa, pääasia, että syöminen pysyisi nyt vaan yhtä hyvänä, kuin viimepäivät antaa toivoa. 

6. Lastenosastolle olisi poika voinut jäädä leikkimään vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja huudon kanssahan sieltä sitten lähdettiin. 

Ihana sunnuntai, ihanat mun pojat <3

* näköjään ongelmien määrä on vakio, sillä vaikka teen tän kuvan minkä kokoiseksi, blogger kivasti kutistaa sen :/ Mrr..

Ystävänpäiväyllätyksiä

Hyvää ystävänpäivää, juuri sinulle. Tähän voisi nyt hyvin kirjoittaa jotain kliseitä ystävyyden merkityksestä, mutta säästän sinut tuskalta. Ystävät nyt vaan ovat elämässä palttiarallaa perheen ja terveyden kanssa samalla viivalla. Yksin on yksinäistä. Itse olen jotenkin ajautunut (?) semmoiseen rooliin, jossa 95% ystävien tapaamisista minä ehdotan ja järjestän. Välillä kehitän tästä itselleni ahdistusta, välillä en :)

No, tänä ystävänpäivänä sain sydämelleni lämmikettä, kun yllätyksenä sain muutaman kerrassaan ihanan ystävänpäiväLAHJAN! Aamulla rakas Juhis yllätti minut täysin paketilla, korjaan paketeilla (!), koska lähinnä olin vitsillä vaan muistutellut ystävänpäivästä. Okei, OKEI, myönnän, ehkä just jonkun suklaan odotin saavani. Sain a) leffalippuja b) japanilaisen leffan dvd:nä, sitä suklaata sekä aivan mielettömän parhana yllärin: Torey Haydenin kirjan, jota en ole lukenut!! Rakastan tämän kirjailian todellisuuteen perustuvia kirjoja ja luulin jo lukeneeni niistä kaikki - toisin on! Tätä en ole vielä lukenut, tämä on vuodelta 1998, joten ehkä siksi se on jäänyt aivan tietoisuuteni ulkopuolelle. Nykyisin Hayden kirjoittaa pelkästään fiktiota, joten tämä oli varsinainen löytö <3

Elinalta sain yläkuvassa näkyvän ihanan mukin, joka ei olisi voinut osua paremmin, muistatteko tämän postauksen?! :D Ja Nooa sai tuon alakuvassa näkyvän pipon. Katjalta sain suloisen ässä-arvan. Tosi hauska ajatus, itse kun en ole koskaan mitään arpaa ostanutkaan :) Valitettavasti voittoa ei tullut, mutta kyllä ystävät ovat parempia, kuin miljoonavoitot!

Katariinalta, kummitädiltään Nooa sai aivan ihanat kaksi Benettonin paitaa. Ja tietysti paketissa oli myös vähän suklaata. Olen niin otettu näistä kaikista muistamisista <3

Varovasti uskallan paljastaa, että Nooa on viimepäivät syönyt tosi hyvin. Eilen hän söi päiväkodissa kaksi desiä (!!) makaroonilaatikkoa ja kotonakin ruoka on maistunut aika kivasti. Tuntuu niin ihanalta, kun toinen sanoo "nam nam" ja kauhoo lusikalla ruokaa suuhunsa <3 Nyt poika on viimein päivän päätteeksi saatu unille, seuraavaksi menen nappaamaan kanelipullat uunista (Ikea) ja kaadan lasin maitoa. Huokaus.

Muutamia kasvatusvinkkejä

Törmäsin yhtenä päivänä tällaiseen kasvatusaiheiseen artikkeliin, joka antaa vinkkejä siihen, miten onnistua lasten kanssa ilman huutamista ja rankaisemista. Poimin tuosta artikkelista tähän muutamia kohtia, höystäen omilla jutuillani. Halusin kirjoittaa nämä ylös, jotta tämä toimisi itselle muistilappuna, sillä nämä näkemykset allekirjoitan aika hyvin.

1. Huolehdi itsestäsi ja kohtele itseäsi lempeästi

Jos olet väsynyt ja energiat vähissä, on paljon hankalampi jaksaa lapsen purkauksia. Mitä parempi olo sinulla on itsesi kanssa, sitä vähemmän myös tunnet syyllisyyttä "virheiden tekemisestä" tai pelkäät ettet "tee asioita oikein".

2. Kunnioita omia rajojasi

Lapsen ei tarvitse aina saada tahtoaan läpi. Joskus lapsi testaa ja testaa, miten pitkään aikuisen pinna kestää. Lapsen on ihan ok nähdä, että "kas, tuossa meni raja". Lapsi, jolta puuttuu rajojen tunne, usein kokee ahdistusta liiasta vapaudestaan.

3. Älä projektoi omia pelkojasi lapseen

Lapsi aistii, jos olet koko aamupäivän huolissasi siitä, osaako hän käyttäytyä iltapäivällä kylässä ja pelkäät koko kyläreissun ajan, että tuleeko se kiukkukohtaus sieltä pian.

4. Vietä lapsesi kanssa laatuaikaa

Sinun ei tarvitse olla koko aikaa lapsesi kanssa fyysisesti, mutta pidä huoli, että tarpeeksi usein päivän aikana lapsi tuntee olevansa sinun täydellisen keskittymisen kohde. Joskus purkaukset johtuvat vain siitä, että lapsi kokee enemmän vapautta, kuin mihin hänellä on valmiuksia.

5. Salli lapsesi leikkiä vapaasti

Pyri tarjoamaan lapselle mahdollisuus tutkia maailmaa aivan vapaasti. Suhteuttaen tietenkin hänen ikäänsä. Vapaa leikki kasvattaa lapsen pinnaa ja ruokkii luovuutta.

6. Tee lapsellesi olo, että ymmärrät häntä

Perustele lapselle mahdollisimman rauhallisesti, miksi hänellä on paha mieli. Tämä on asia, johon voi opetella. "Nyt sinua taitaa harmittaa tosi paljon, sinua kiukuttaa, kun pitää tulla sisälle, vaikka ulkona olisi ollut kivempaa" on aina paljon parempi vaihtoehto, kuin "nyt lopeta, ei sinne sateeseen voinut jäädä". Editor's note: vanhemmatkin on ihmisiä, joskus suusta vaan pääsee tuo jälkimmäinen vaihtoehto ja se on ihan ok. 

7. Anna lapselle aikaa sopeutua muutokseen

Varsinkin herkät lapset reagoivat usein vahvasti muuttuviin tilanteisiin. Itse aloitan illalla nukkumaanmenovalmistelut jo hyvissä ajoin. Tämä tapa on jotenkin vain itsestään tullut. Kerron, että "kohta mennään nukkumaan, ensin käydään kylvyssä, sitten syödään puuro ja sitten pääset unille". Ja hetken päästä, että "nyt vielä raivataan lelut ja sitten mennään nukkumaan". Uskon, että tämmöinen auttaa lasta sopeutumaan tulevaan. Nooa ainakin käy nykyisin nukkumaan ilman mitään vastusteluja.

8. Kunnioita lapsesi kehoa

Artikkelissa kehoitetaan sanomaan lapselle aina, kun aiot koskea häntä tai nostaa hänet. No, ihan näin ei ehkä ole tullut toimittua, mutta jonkin verran yritän "varoitella", kun tunnen tilanteen niin vaativan. Asia, mihin kylläkin kiinnitän huomiota, on lapsen kehon terve ihailu ja siihen mutkaton suhtautuminen. Kun lapsi kylvyssä tai potalla tutkii omaa "vaippa-aluetta", sanon monesti, että "joo, se on sinun ---, se onkin tosi hieno juttu". Saatan jopa jatkaa juttua, että "isillä on ihan samanlainen, äitillä ei semmoista olekaan". En siis koskaan sano, että "anna olla, älä koske siihen". Toivon, että näillä pienillä jutuilla autan Nopsua myöhemmin hyväksymään oman kehonsa ja rakastamaan ja kunnioittamaan sitä.


Tämä menee jo ihan artikkelin aiheen ohi, mutta aiheeseen hieman tutustuneena pitää mainita, että vähän vanhemmalle lapselle voi olla hyvä myös joskus jutella "alakerran asioista" rennosti vaikkapa kylvyn yhteydessä niin, että "Tämä on sinun X, se on tosi hieno ja tärkeä asia. Äiti tai isi voi siihen koskea, kun sitä pestään tai puhdistetaan, mutta muuten se on ihan sinun oma eikä siihen kukaan muu saa koskea ilman sinun lupaasi". Joskin harvalla lapsella onneksi oikeasti on vaaraa joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi, mutta ainakin tämä auttaa muodostamaan oikeanlaista suhdetta omaan seksuaalisuuteen sekä kunnioittamaan muiden seksuaalisuutta.


Kuva lainattu ko. artikkelista

These are the days...

Onko vähän klisee sanoa, että joku biisi voi muuttaa elämän? Ehkä on, mutta eilen kun mä lähdin ajelemaan kotiin sieltä tai-vaal-li-sen ihanasta hieronnasta, niin radiosta tuli Aviciin "The Days" biisi, jossa lauletaan, että:

"These are the days we've been waiting for

Neither of us knows what's in store

You just roll your window down and place your bets

These are the days we won't regret

These are the days we'll never forget"

Samalla mulle tuli mieleen erään ystävän (kahden pienen lapsen äiti) seinällä oleva teksti, jossa lukee, että "These are the Golden Days" ja teksti on ympäröity kymmenillä perheestä ja lapsista otetuilla polaroid-kuvilla. Ihan tajuttoman pysäyttävää nähdä hetken, että.. niin.. kaikken haasteellisuuden keskellä TÄMÄ hetki on just se, mitä on odottanut. Tämä on se hetki, jota mummona kiikkustuolissa muistelee rakkaan papparaisen kanssa. Nämä on ne päivät.

Samalla olen eilen ja tänään koettanut tietoisesti työstää tiukasti mutta lempeästi hyväksymisen jaloa taitoa. Eckhart Tollen mukaan suuri osa ihmisen ahdistuksesta johtuu vastustamisesta (resistance). Ja tehokkain lääke tähän on hyväksyminen (acceptance). Olen käyttänyt viimeaikoina ihan liikaa energiaa erilaisiin ahdistuksiin ja vastustellut tosiasioita, kuin pikkulapsi, uskoen, että sillä tavoin voi jokin muuttua.

Okei, meillä oli rankka vauvavuosi. En juuri päässyt kiinni pikkuvauva-ajan suloisuuteen oman sairastelun sekä Nooan hankalan voinnin takia. Kaikki energia meni jaksamiseen sekä Nooan asioiden pohtimiseen, murehtimiseen ja selvittelyyn. Eikä tämä taaperoaika ole paljon tuonut helpotusta. Tästä aiheesta olen kirjoittanut useamminkin tunnisteella "valivali".

Lisäksi meidän kaikki apuvoimat (lähinnä mun äiti ja sisko) asuvat kaukana ja me ei olla päästy Juhiksen kanssa esim. viettämään kahdestaan aikaa, kuin kahden lounaan verran Nooan syntymän jälkeen. Samoin olemme tuhannen pulassa, kun perheeseen iskee samaan aikaan työkiireet ja sairastelut.

Joo, voin jäädä loppuelämäksi surkuttelemaan näitä faktoja ja kuolla (anteeksi sanavalintani, mutta tarvitsin tähän jotain vahvaa) kateuteen, kun ystävillä tuntuu olevan 1000x helpompaa lastensa kanssa ja siihen lisäksi vielä vanhemmat tai sisarukset lähellä tarjoamassa apuaan. Nämä asiat vaikuttavat rehellisesti sanottuna myös meillä siihen, että mahdolliset haaveet toisesta lapsesta ovat saaneet jäädä.

TAI, sitten voin koettaa hyväksyä, että meidän elämä on juuri tämän näköistä. Okei, siinä ei ole kaikkea, mitä muilla on, mutta on niin paljon hyvää. Järjettömän upea isimies, molemmilla vanhemmista töitä, kaikki perheessä on perusterveitä. Meillä on yhteisiä unelmia ja haaveita (kesäreissu, isompi asunto, oma piha..) sekä lisäksi ystäviä ympärillä.

Lienee klisee sekin, että pitää keskittyä positiiviseen, mutta ajattelin sen nyt ottaa tämän kevään missioksi itselleni. Siitä muistuttakoon tämä biisi sekä tuo ihana, pari päivää elämää lämmittänyt aurinko.

Akkujen latausta aurinkovoimalla

Tänään on ollut oikein hyvä voimienkeräämispäivä. Aamulla aurinko nousi jo kovin korkealle ja lämmittikin mukavasti. Käytiin Nooan kanssa MLL:n perhekahvilassa ja nähtiin siellä myös ystävää ja hänen poikaansa. Söin laskiaispullaa ja Nooakin söi pienen purkin ruokaa <3 Eilen illalla väsyneenä kirjoitin facebookiin näin:

Nonni, tuon alempana mainitsemani viikon päälle pari päivää tosi epäterveellistä syömistä, vajaan kuuden tunnin yöunet sekä 10 tunnin työpäivä. APUA! Olen ihmisraunio. Voiko joku viedä mut jonnekin tropiikkiin pariksi päiväksi joogaretriitille, jossa saisi tuoreita hedelmiä ja hierontaa??? 

Hoksasin myöhemmin, että okei, en ehkä pysty saamaan itseäni tropiikkiin lomalle, mutta voin tehdä tästä tiistaista mahdollisimman tuollaisen! Varasin ex tempore itselleni ajan hierojalle. Aamulla käytiin Nooan kanssa kaupassa ja universumi oli mun idean puolella, sillä siellä oli papajat sekä mangot alennuksessa. Siispä tein Nooan käytyä unille tämän näköisen lautasen itselleni. Voin sanoa, että maistui. Ja tuntui oikein, miten vitamiinit huitelivat kehoon. Okei, eihän näiden hedelmien makua VOI verrata siihen, mitä nämä tuolla Kaakkois-Aasiassa ovat, mutta tarpeeksi lähelle.

Iltapäivällä parvekkeella oli niin lämmin, että voitiin siellä imuroida ja pyyhkiä pölyjä. Tuli niin kesäinen fiilis. Sen jälkeen lähdettiin tunnin mittaiselle ulkoilulle aurinkoon. Käytiin myös moikkaamassa päiväkotia, josta kuultiinkin ikäviä aikataulu-/ sairastumiskuulumisia ja jouduttiin vääntämään vielä kerran tämä loppuviikon aikataulu uusiksi. Siispä minä lähden huomenna tekemään sellaisen 10h työpäivän ja Juhis pätkii oman päivänsä pariin erään.

Nooan vointi on ollut jo hyvä. Hieman on onnistunut syömäänkin. Sunnuntaina lääkäri siis totesi vielä nielutulehduksen, joka vaikutti sen hetken syömättömyyteen. Kuitenkin, paino rakkaalla oli pudonnut sen verran, että minun (jo puoli vuotta kestänyt) huoli yleisesti Nooan huonosta syömisestä otettiin vihdoin tosissaan. Huokasinkin siellä vastaanotolla, että omat ideat, voimat ja konstit alkaa olla aika loppu :/ Saatiin lähetteet ravitsemusterapeutille sekä syömishäiriölasten klinikalle. Eikö kuulostakin hassulta, että "syömishäiriö"... No, fakta on se, että joillain lapsilla vaan tuo syöminen ei lähde normaaliin tapaan liikkeelle ja siihen tarvitaan apuja. Tässä nyt odotellaan kutsua, johon saattaa mennä useampi kuukausikin. Ravitsemusterapeutille sen sijaan pääsee nopeammin ja pitääkin muistaa huomenna varata sinne aika! Tottakai samalla kokoajan toivotaan, että asia alkaisi mennä parempaan päin ihan itsestään, ajan myötä.

Päivän kruunasi tänään loistava hieronta ja nyt taidankin hipsiä pikimmiten peiton alle, sillä kello soi taas 06:00 ja bussiin on hypättävä jo puoli seitsemän!

Kevään kuteita

Sain blogikaveriltani Marialta idean tehdä tällaisen postauksen. Hän oli bongaillut kevään vaatetarjonnasta omia suosikkejaan tyttötaaperolle ja siinä kun sitten kommentoin ja huokailin, että tytöille on niin paljon helpompi löytää vaatteita, niin.. siitäpä haaste kurkkia läpi muutaman nettikaupan valikoimia ja bongata omia suosikkeja poikataaperolle :)

Ja kyllä, pojalle on mun mielestä paljon vaikeampi löytää kivoja vaatteita. Haluaisin söpöä, värikästä, tyylikästä... Tämä nyt on vain ja ainoastaan minun mielipide ja NIIN makuasia, mutta miksi (karrikoiden) tytöille on sööttiä legginssiä nilkkarusetilla ja pastelliväristä neulepaitaa olkarypytyksillä ja pojalle on tuollaisia  (sori Lindex, kuva alla) kamalan tökeröitä ankean värisiä printtipaitoja?? Alaosaksi tarjolla vain joko farkkua tai collegehousua. Toki kaikkea saa rahalla, mutta edullisten ketjujen tarjonta tuppaa olemaan vähän ankeaa, omasta mielestäni.

Etsin kerrankin Jumbon ympäri löytääkseni legginssit, jotka ei huuda värin ja rypytysten puolesta, että "olen vain tytön vaate"! Leggarit on niin paljon näppärämmät esim. haalarin alla ja talvikenkään tungettaessa, kuin paksut colleget. Citymarket tarjosi onneksi yllättäen ratkaisun ongelmaan :)

Vielä loppuun lisättävä, että totuushan on se, että meillä Nooa kulkee 80% kavereilta saaduissa ja kirppareilta ostetuissa. Enkä koe mitään tarvetta hankkiakaan hänelle esim. mitään näistä ylläolevista. Tämä oli vaan hauska leikki siitä, millaista tyyliä Nooalle pukisin, jos voisi lähteä mielikuvitusrahalla shoppailemaan :)

Meillä täällä Nooan terveysasiat etenee, mutta oon nyt vähän liian väsynyt (aiheeseen) kirjoittamaan niitä tänne. Hyvä oli kuitenkin, että mentiin eilen lääkäriin.