Valmis vauva - 37+0!

Hihii, nyt jos pikkuinen päättäisi tulla maailmaan, niin se olisi jo ihan valmis vauva. Ei enää mikään keskonen. 37 täyttä viikkoa on kasassa ja painoa varmuudella yli keskosrajan (2500g). Ja jos rehellisiä ollaan, niin mun puolesta saisi tullakin maailmaan jo ihan koska vaan! Tuntuu, että olen ollut raskaana jo suunnilleen kolme vuotta, en malta odottaa päästä näkemään pikkuisen ja kolmannekseen.. olemme vauvan kanssa varmasti molemmat samaa mieltä siitä, että tila alkaa kerta kaikkiaan käydä ahtaaksi!

37+0 <3

Nukkumisessa alkaa nyt vissiinkin olla meneillään totuttelukausi vauvan kanssa valvomiseen.. Parina viimeyönä pikkuinen on lopettanut potkuin ja mutkutteluin tapahtuvat kämpänlaajennusyritykset (jotka lähes meinaa pudottaa mut sängystä) joskus kahdentoista tai yhden aikaan. Vessa kutsuu minua tunnin tai parin välein. Kädet puutuu nukkuessa puolen tunnin välein ja aina asennon vaihtaminen tarkoittaa tyynyjen ja peittojen huolella uudelleen asettelua, ettei lantio ala sattumaan liikaa. Niinpä.

Kun viimein viime yönä viiden aikaan sain rauhan sekä oman olon että vauvan menon puolesta, niin mihin mä herään.. mulla on NÄLKÄ. Olin vaan, että "ei voi olla totta?!" ja koetin jatkaa nukkumista. Mutta ei, heräsin uudelleen hetken päästä siihen, että nälkä se on. No, ylös, jääkaapille, pari voileipää ja varmuudeksi Juhiksen herättäminen kertoakseni, että "ei kulta kannata ehkä aamulla (eli reilun tunnin päästä) herättää mua sanoakseen huomenta ja heippa" :) Onnistuin sitten yhdeksään asti nukkumaan.

Tässä äitiyslomalla olen ehtinyt näkemään kavereita ja ystäviä varmasti enemmän kuin koko kesän aikana. Se on ollut vallan mukavaa! Eilen näin ihanaa kahden lapsen äitiä, jonka olen tuntenut opiskeluajalta lähtien. Tänään kävin lounaalla opiskelijavaihdosta tutun kanssa, joka hänkin jo kahden lapsen äiti. Iltapäiväkahvittelut meni hurjana höpöttäessä suunnilleen samoilla viikoilla raskaana olevan ystävän kanssa. Huomenna aamulla tulee kylään myös opiskeluajalta tuttu vuoden ikäisen pojan äiti, joka hänkin odottaa pojalle pikkusiskoa syntyväksi tässä.. öö.. tuota noin.. parin kuukauden sisällä (?).

Ainiin, ja vielä huomenna nähdään iltapäivällä neuvolan "valmennusryhmän" tyttöjä. Naisia. Äitejä. Miksi meitä nyt kutsuisi :) Palloja.

Jotain vanhaa, jotain uutta..

Äiti toi eilen ihanan neulepuvun, joka on ollut minulla (sekä siskolla) pienenä vauvana <3 Oli ihana saada omalle lapselle joku sellainen vaatekappale, joka on ollut itselläkin :) Ja mikä vielä parasta, neulepuku on mummini siskon tekemä, joten arvoa tällä haalarilla on vaikka kuinka. Ja pipo kuuluu siis settiin.

Ja sitten vähän vähäisempiin taidonnäytteisiin. Voi pojat. Siis osaan kyllä ommella jotenkinsa, mutta seka virkkaaminen että neulominen on mulla vähän.. no.. miten sitä kuvailisi? Rakastan molempia, voisin istua illat pitkät lankakerä ja puikot/koukku kädessä, mutta en osaa juuri tasaista neulosta/virkkausta enempää. Resori on jo saavutus. Pienokainen kuitenkin ilmeisesti inspiroi minua yrittämään neuletakin neulomista. Tietenkin ilman mitään ohjeita tai apuja. Haha, no onhan siinä hihat ja sen saa edestä auki ja kiinni. Sydämenkin jotenkin väkersin selkämykseen. Eli eikös se neuletakin kriteerit täytä :D

Kolme kiloa rakkautta ja iloa

Uusi viikko, edelleen lomalla (outoa) ja yhtenä kappaleena (kauanko vielä?). Käytiin juuri neuvolassa perustarkistuksessa. Kaikki arvot oli ihan kohdallaan, itseasiassa tajusin kyllä vasta nyt, että hemoglobiinia ei taaskaan mitattu.. Painosta ei puhuta, okei?

Kiva oli myös, että sf-mitta oli nyt kasvanut kahdella sentillä. Se kun tosiaan pysytteli siinä 30:ssä viisi viikkoa. 32cm:ssä mennään siis ja neuvolan täti sanoi, että poika on jo hyvinkin kolmekiloinen. Gulps. Kolme kiloa. Miten se kuulostaa ihan järkyttävän paljolta. Ja paljonko sitä painoa tulee vielä lisää.. iik.. tule jo pois sieltä pian, jooko?

Illalla äiti tulee käväisemään kylässä, kun on työmatkalla tällä suunnalla. Tosi kiva, että on saanut nähdä rakkaita äitiä ja siskoa suhteellisen usein tässä odotusaikana, vaikka he kaukana asuvatkin. Toivottavasti nähdään tosi tosi usein myös sitten kun baby on pieni, koska, kuten kaikki tietävät, vauvat kasvaa ihan valtavaa vauhtia eli mikään parin kuukauden välein näkeminen ei ole vaihtoehto :)

Sunnuntainen masu, 36+3 <3

Eilen bongasin Facebookista/Hesarista ihan loistavasti kirjoitetun pienen jutun. Jätänpä sen tänne nyt muistuttamaan itseäni äitiyden alkumatkasta :)

Millaisia ohjeita annamme ystäville nyt, kun tiedämme vanhemmuudesta vähän itsekin, noin kahdenkymmenen vauvan verran?

1. Tulet tarvitsemaan vertaistukea, rataskävelyseuraa, muita samassa tilanteessa olevia. Etsi heidät. Ei tarvitse ystävystyä, voi olla kuin työkaveri.

2. Kaikilla on neuvoja. Valitse, ketä uskot. Kuuntele miehenkin äitiä, mutta älä välitä siitä, mitä hän sanoo. Te päätätte imetykset, perhepedit, soseet ja sen, onko vauvalla tarpeeksi päällä.

3. Iltapäivät ovat tylsimpiä ja väsyttävimpiä. Pyydä joku kylään kello neljäksi.

4. Hanki lastenhoitajia. Vanhemmat, naapurit, opiskelijat, MLL. Paljon ennen sitä, kun et enää jaksa. Tai tuo vauva meille, ei haittaa, jos se huutaa.

5. Vauvanhoito on helppoa. Oman pään kanssa on vaikeampaa. Puhu siitä, miltä tuntuu.

6. Vauva on vapaudenriisto. Siihen tottuu.

7. Väsymys. Se menee ohi.

8. Muistakaa parisuhde. Jakakaa vanhemmuus, älkää ihmetelkö, jos seksi ei heti huvita. Miten edes voi saada kaksi lasta vuoden sisään? Muumimukilla? Vai unissaanko ne panivat?

8. Älä osta imetyspuseroa, rattaiden osaa, kantoreppua tai bodya ennen kuin olet kysynyt, onko meillä ylimääräisiä. Meillä on.

9. Isyysvapaa on oikeus mutta myös velvollisuus.

10. Älä säikähdä hormonimyrskyjä ja itkukohtauksia. Normaali tilanne vauvan äidille: et seuraa urheilua, mutta soitat itkuisena siskollesi, koska Jari Mantilaehkä lopettaa uransa.

11. Käy ulkona. Päästä irti vauvasta. Totutte olemaan erossa, molemmat.

12. Rintapumpuista parempi on se käsikäyttöinen, motorisoitu on liian meijerimäinen.

13. On varmaa, että rakastut lapseesi.

14. On normaalia puhua vauvan käsi suussa. Ainakaan se käsi ei katkaise äidin kaulakorua.

15. Raskaus ei pääty synnytykseen. Siitä kaikki vasta alkaa.

Lähde: http://www.hs.fi/sunnuntai/a1378530901844?jako=73a90754fdaedda85af73f8d02ce1d97&ref=fb-share

All the small things

Tämä viikko on ollut aika jännä. Opettavainen. Yksi työkaverini (jolla on kaksi lasta) sanoi tosi viisaat sanat siinä kun olin viimeviikolla lähdössä. Että tämä aika ennen vauvan syntymää on tosi tärkeää, että itse rauhottuu ja tavallaan herkistyy kaikelle tapahtuvalle, koska vauvan kanssa arki muuttuu paljon pienemmäksi, kuin mihin on tottunut.

Olen monesti löytänyt viikon aikana itseni ajattelemasta, että mä "NOPEESTI vaan tyhjennän astianpesukoneen / luen lehden / kurkkaan meilit / pesen käsipyykkiä" ennenkuin...

Ja huomannut, että ei, mulla ei ole mitään tarvetta nyt just tehdä asioita nopeasti. Voin käyttää vaikka yhden keittiön kaapin siivoamiseen tunnin (tai kaksi), eikä se kaada mun mitään aikatauluja.

Kun elämä "kutistuu", niin myös ilot ja murheet kutistuu siinä mielessä, että pienimmätkin asiat saavat kiukustumaan ja toisaalta myös onnelliseksi.


Olen löytänyt tällä viikolla kiukkua:

1. Syyskuulle jatkuvista helteistä, jotka mun pienessä päässä vaan kirkuu epäoikeudenmukaisuutta, koska MINÄ olen halunnut alkukesästä asti viileän kelin ja eikö prkl Suomen kesä sitä yleensä ole läpi kesän? Siirryn nyt sitten toivomaan, että ensi kesä olisi samanlainen, että saisi siitä nauttiakin!

2. Elisan asiakaspalvelusta. Sille omistinkin jo ihan lähes kokonaisen postauksen, wau.

3. Epäterveellisestä syömisestä. Härremiguud, tämä syödyn sokerin määrä. En tiedä, kai sitä on myös jotenkin tottunut assosioimaan herkkujen syömisen (tai pikemminkin sen jonkinlaisen rajaamisen) siihen, että ei yhtäkkiä ole 20kg painavampi. No, nyt kun vaaka näyttää anyways ihan käsittämättömiä lukemia, on ote herkuttelun suhteen lipsunut ihan liian helposti. Ja huono olohan siitä tulee. Olo ja omatunto.


Mutta ei, tämä viikko EI ole ollut pelkkää hampaiden kiristelyä:

1. Sain ihanalta rakkaalta ystävältäni jonkinlaisen "baby shower - tervetuloa maailmaan" lahjan. Tosi söpön vaunujen suojan <3 Hassu saunan valo vähän vääristää, suoja on vaaleansininen ja siinä on ihania pieniä lintusia <3

2. Ompelin itse imetystyynyn. Tässä on kyllä luovuus kukkinut yli äyräiden :D Ostin kaksi halpaa tyynyä Jyskistä, ompelin ne yhteen vähän vinoon ja tein päällisen kaksista vanhoista pyjamahousuista!

3. Tyynystä säästetyt rahat saattoikin sitten käyttää tällaiseen pieneen soittopehmoleluun, joka mun vaan jotenkin oli PAKKO saada. Sen nimi on Maskintvätt. Niin. Rakas mieheni maksoi velan takaisin siitä, kun nimesin taannoin hänen edellisen autonsa Aimo Banaaniksi.

4. Sain kurkotettua ajelemaan säärikarvat. Toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa ne letille. Too much information? :)


Tänään meille kylään tulee pikkukinyon serkkutyttö (neiti on nyt noin 7kk) ja huomenna mennään käymään lähellä asuvan tulevan kaveripojan (noin 9kk) luona hakemassa vähän vielä lisää muutamia elintärkeitä tarvikkeita, kuten pörröinen nallepuku vauvalle :)

Small things.

Älä mulle käy

Jumbe ettei Elisan "asiakaspalvelija" tiennyt miten hengellään leikki. Olin hoitanut oman puhelinliittymän asiat just säntillisesti viikko sitten (koska he eivät voineet sitä ensimmäisellä käynnillä jo pari viikkoa sitten tehdä) ja kaiken piti olla ok. Kunnes saan tänään kirjeen, että he eivät voi tehdä mitään liittymän siirron eteen ennenkuin valtakirja on toimitettu. No, a) liittymän piti muuttua HUOMENNA ja b) mitä muuta mä sitten viikko sitten tein, kuin jonotin tunnin ja toimitin sinne sen valtakirjan?! 

Puhelimessa "asiakaspalvelu" ei voinut tehdä asialle mitään vaan mun piti lähteä taapertamaan uudelleen jonottamaan sinne Elisan palvelupisteeseen. Tyyppi siellä oli tosi palveluhenkinen. Ei katsonut muhun päin kertaakaan, puhumattakaan hymystä tai pahoittelusta siitä, että he ovat kadottaneet sen valtakirjan. Naputti vaan konettaan maanisesti varmaan tunnin ja välillä tuhahti mulle jotain. Näin jälkeenpäin, olisi voinut ehkä avautua liitoskivuista ja jokaisella askeleella piinaavasta pissihädästä ihan runsain sanoin sille äijälle, jota ei vähempää näyttänyt kiinnostavan mun näkemä ylimääräinen vaiva asian eteen - saati edes keksinyt tarjota mulla jostain tuolia, kun palvelupisteenä oli vaan seisomapöytä. 

No, homma on edelleen jumissa nyt siinä, että saisin työpaikaltani oikean ihmisen soittamaan mulle takaisin ja toimittamaan Elisalle mahd. pian uuden valtakirjan. Jipii. Oli lähellä ettei tullut lommoa joko siihen helkutin tiskiin tai äijän otsaan. 

Tänään aamulla ei ollut kivuista ja vaivoista (tai kiukusta) tietoakaan ja sain käytyä tosi kivalla kävelyllä ystävän ja hänen vauvansa kanssa. Tarkoitus oli saada 7kk neiti nukahtamaan vaunuihin, mutta tyttöä kiinnosti enemmän kyllä lähteä vaunuista kävelylle, kuin pistää silmiä kiinni :) 

Mitä tänään siis opimme? 

Liiku silloin kun pystyt, illasta ei tiedä. 

Kannattais miettiä kahdesti, miten kohtelee 9kk raskaana olevaa naista. 

Masu ja mama 35+6

Kuka imuroi mun kalenterin?

Normaali viikko

Tämä viikko

Jep. On tässä vähän totuttelemista :) Tänään "onneksi" päivä oli ihan kivasti täynnä tekemistä. Aamulla käytiin neuvolalääkärillä ja oli tosi mukava käynti. Vauveli on jo tosi alhaalla, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että se vielä tällä viikolla olisi tulossa maailmaan, mutta voi siis hyvin olla, että ihan kuutta viikkoa ei enää tarvitse odotella. Masun sf-mitta on nyt aika pitkään pysynyt samana (johtuen ainakin osaksi vauvan laskeutumisesta), mutta sitä nyt vähän seurataan ja seuraava tsekkaus ensi maanantain neuvolakäynnillä.

Lääkärin jälkeen kävin pyörähtämässä vanhalla työpaikalla ja sen jälkeen suuntasin päiväleffaan. Iltapäivällä leffassa. Yksin. Tunsin NIIN lintsaavani töistä tai koulusta :) Illalla vielä käväisy MLL:n syyskauden avajaisissa. Teen siellä siis vapaaehtoistyötä, josta pidän tosi tosi paljon.

Huomiselle kalenteri onkin tyhjä. Iik. Jospa vaikka koettaisi kunnolla levätä, kun yöunet on nyt käyneet ainakin hetkellisesti vähän huonoiksi. Ja imetystyynyn tekeminen on vielä kesken. Joo, enköhän mä pärjäile :)

Mama-vauva-kahvittelut

Olipa ihana päivä eilen! Kutsuin kylään lähimpiä ystäviäni juhlistamaan pian maailmaan saapuvaa ihmeellistä uutta elämää sekä melkein yhtä ihmeelliseltä tuntuvaa mun loman alkua! Iltapäivä oli ihan täydellinen ja tuli tosi hyvä mieli. Siskokin saapui jo perjantaina piiiiitkän matkan takaa. Pitkän sillä, että 4,5h junamatka venyi erinäisistä erittäin kiukuttavista VR:stä johtuvista syistä yli kahdeksantuntiseksi :(

Perjantaina kärvistelin taas maailman vähäliikkeisimmän päivän kanssa ja leivoin siinä sivussa sekä suklaa- että mustikkamuffinssit. Lauantaina sitten vauhtia oli enemmän sekä pikkuisessa että mamassa, joten aamu alkoi reippaasti siivoamalla, sämpylöitä leipomalla ja muffinsseja koristelemalla. Käytiin siskon kanssa kaupassa, Halvan tehtaanmyymälässä (paha, paha paikka..) ja vielä pyörähtämässä puistokirppiksellä, josta mukaan tarttui tosi söpöt pienen farkkuhaalarit, että maailman suloisin sammakko-yöpuku :) Yhteensä 2,20e.

Tänään käytiin ystävän luona brunssilla, sisko lähti juuri takaisin junalla kohti kotiaan ja minä ajattelen suunnata päiväunille, sillä nukuin tosi huonosti viimeyön. Illalla vielä jos energiaa riittää ja Juhis tulee ajoissa töistä kotiin, niin käydään yhden ystävän luona synttärikutsuilla. Ehkäpä pikkukinyokin tosiaan pysyy hyvin liikkeessä sen takia, kun tässä toista päivää on tasainen sokerivirta tarjolla :P

Ihan outoa, että huomenna on maanantai, eikä tarvitse lähteä töihin! Eikä ylihuomenna.. eikä.. Mitä mä teen?! Saanko mä mennä töihin? Ainakin ihania työkavereita tulee varmasti jo huomenna ikävä!