Minun synnytystarinani

Pienen pojan tie tähän maailmaan oli pitkä. Näin viikko jälkeenpäin ajateltuna, olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että jokainen kipu ja kyynel oli sen arvoista.

Torstai 3.10. toi tullessaan aina vaan kipemmän olon ja seuraavan yön valvottuani olin aamulla kohtuullisen kypsä koko hommaan. Itkun sekaisena lähdimme aamulla Kättärille ja mun vaihtoehdot oli tyyliin "nyt vahvoja lääkkeitä kehiin tai mä hyppään parvekkeelta". Sain vahvemman kipupiikin, jonka ansiosta nukuin pari tuntia. Se toi aika paljon voimia lisää jaksaa tuleva.

Sain perjantaina puolen päivän aikaan jäädä osastolle ja olin siihen ihan tyytyväinen. Olisipa ainakin lääkkeet ja apu lähellä. Illalla viiden aikaan supistukset alkoivat tulla kipeinä, kolmen minuutin välein ja kuuden aikaan supisti jo enemmän kuin ei. Jos sen niin voi sanoa :) Myös kipu oli tosi kova. Panadolit auttoi yhtä paljon kuin viinirypäleet ja niin kuumaa suihkua ei olekaan, mikä olisi auttanut.

Vihdoin, monen pyynnön (ja lopulta vaatimuksen) jälkeen kätilö tuli puoli kahdeksan katsomaan mua ja oi sitä iloa mikä syntyi, kun kuulin, että vihdoin ollaan viisi senttiä auki! Hetkeksi jopa kaikki kipu hävisi. Tai no, ehkä ei ihan hävinnyt, mutta olin niin innoissani, että vihdoin tapahtuu, nyt se vauva syntyy, nyt tämä on menoa!

Mut kuljetettiin pikapikaa synnytyssaliin, jonne mulle oli jo valmiiksi tilattu epiduraali. Taisivat tajuta viimein, että olen aika kipeä ja kiukkuinen. Epiduraali toimi kuin sulkaajätski ja auringonpaiste, ihan taivas! Makoilin siinä synnytyssalissa neljä tuntia odotellen loppuja senttejä. Kuunneltiin Juhiksen kanssa hyvää musaa ja juttelin tyhmiä kätilöiden kanssa. Myös ilokaasua otin hippusen ennenkuin epiduraali alkoi vaikuttaa ja siinä annosten lisäämisen välissä. En olekaan aikoihin ollut edes hiprakassa, joten oli hauska muistaa miltä se tuntuu :)

Hieman puolen yön jälkeen sain luvan alkaa ponnistamaan. Olihan se ponnistusvaihe hurja ja kipeäkin myös, mutta se kipu oli niin paljon helpompi kestää, koska tiesi, että pian vauva ihan oikeasti syntyy ja toisaalta sai tehdä fyysistä työtä ja purkaa kaikki aggressiot siihen. Enpä ollut etukäteen myöskään uskonut, että tulen karjumaan siihen malliin :) Pieni leijonaemo sisälläni taisi ottaa vallan.

Kello 00:52, lauantaina 5. lokakuuta Nooa näki ensimmäistä kertaa tämän maailman ja en voinut uskoa silmiäni, kun poika nostettiin rinnalleni ihmeteltäväksi <3 Painoa 3635g ja pituutta 51cm. Apgar-pisteet 9. Äiti kursittiin kokoon, meille tarjoiltiin herkullista yöpalaa ja neljän aikaan pääsimme vihdoin perhehuoneeseen lepäämään. Tai no, siinä piti ensin opetella imetystä ja kaikkea sellaista, jonka olisin siinä väsymyksen tilassa kyllä mielelläni jättänyt myöhempään. Onneksi Juhis piti vauvasta huolta aamuyön tunnit ja äiti sai ottaa unet.

Papereihin kirjattiin synnytyksen kestoksi 12 tuntia, mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa synnyttäneeni sen 78 tuntia. Kaikista rankinta oli ne kolme vuorokautta supistuksia. Kipu oli pahin siinä ennen synnytyssaliin pääsyä. Parasta oli epiduraali, mukavat kätilöt, rakkaan aviomieheni tuki ja kannustus - sekä sanomatta selvää, pieni rakas Nooa, joka tuli ja teki meistä ihan oikean perheen. Olemme korviamme myöten rakastuneita sinuun, pieni nöpönenä.

Kiitos matkaseurasta, tämä odotusaika on nyt ohi ja keskityn tällä hetkellä täydellä sydämellä opettelemaan tätä ihmeellistä vauvaperheen arkea. 

Nooa, neljän päivän ikäisenä

Nooa

Meidän rakas Nooa syntyi tähän maailmaan perjantain vaihduttua lauantaiksi, 5.10. kello 00:52.

40+0

Tänään oli/on sitten pikkuisen laskettu aika. Vähän vaisuissa tunnelmissa on päivä mennyt. Kipeät ja säännölliset supistukset ovat pitäneet mamaa otteessaan jo yli kaksi vuorokautta. Nukkumiselle on jäänyt pari puolen tunnin taukoa koko tänä aikana. Viimeyönä käytiin tsekkaamassa tilannetta ja eipä se kohdunsuu ollut vieläkään auennut juuri mitään. Se on kuitenkin ainut mittari sille, miten synnytys etenee. Jos lääketieteeltä kysyy, niin mun synnytyshän ei ole vielä edes alkanut. "Pidentynyt latenssivaihe", siksi kai tätä väsytystaistelua kutsutaan. Supistukset on säännöllisiä ja kipeitä, mutta eivät vielä syystä tai toisesta hoida hommaansa.

Onneksi minulla on maailman upein ja ihanin aviomies, joka jaksaa pitää huolta, kun oma jaksaminen on kovin kovin vähissä.

Tarvitseeko sanoa, että toivomme niin äärettömän paljon, että synnytys lähtisi nyt kunnolla käyntiin ja tämä pitkällinen piina vaihtuisi.. no.. aikamoista piinaahan se sittenkin on, mutta sentään sitten asiat etenee ja jotain tapahtuu.

Ensimmäinen erä ja tuumaustauko

Eilen illalla alkoi seitsemän aikaan napakat supistukset, jotka tiheni ja koveni illan ja yön mittaan. Kolmen aikaan lähdettiin Kätilöopistolle, jossa valitettavasti meitä odotti tunnin seurannan jälkeen pieni pettymys - eipä ollut paikat vielä auenneet juuri lainkaan.

(siis anteeksi mitä kuka sitten on hyötynyt ja miten näistä mun kahdeksan tunnin tuskista?!?!?!?!?!??!)

Tältä näyttää valas rannalla

Takaisin kotiin odottelemaan ja seuraamaan tilannetta. Nyt päivän mittaan on ollut makuulla ollessa supistuksissa puolentunninkin taukoja, joten oon niiden aikana saanut nukuttua ja kerättyä voimia. Kovasti toivotaan, että tänään illalla tai viimeistään huomenna päästäisiin uudelle yritykselle ja sitten asiat alkaisi edetä jo nopeammin.

Toisaalta, viime yönä oli ekaa kertaa ihan kunnolla pakkasta ja paleltiin molemmat autossa vaikka oli toppatakit päällä. En kai voi syyttää pikkuista, että vähemmästäkin tulee mieleen, että jos jäisikin vielä hetkeksi lämpimään veteen nauttimaan elämästä <3

Höpöttelyä ajankuluksi

Puhelimeni kamera kiukuttelee. Saan sillä vaan blurreja kuvia sisällä :/ No, ehkä se vaan koettaa täsmätä kuvien tarkennusta siihen, kuinka skarppi mun pää on näinä päivinä... Näytän muutenkin ihan paviaanilta. Tarkoitus kuitenkin oli ikuistaa se ihme, että neljännelläkymmenennellä raskausviikolla löysin kaapista jotain söpöä päälle laitettavaa! Wihii!!

39+4 well hidden

Tänään nähtiin taas neuvolan odottavien palleroiden kanssa ja oli kyllä vallan mukava viikon aloitus. Vähän samanlainen olo, kuin tutustuisi koulussa omaan luokkaan. Kaikki samassa tilanteessa, mutta kuitenkin jokainen ihan omanlaisensa tyyppi. Ja tässä iässä tietenkin jo vähän tuota elettyä elämääkin takana. Mun mielestä on joka tapauksessa arvokasta, että tästä läheltä löytyy kavereita nyt odotukseen ja sitten vaunulenkeille tai ihan vaan vauvajuttujen jakamiseen. Neljän seinän sisällä nimittäin saattaisi tulla piiiiitkä talvi :)

Päivän kiva uutinen oli myös se, että äiti tulee viikonloppuna kylään! Lauantait kun on mulle hieman stressaavia siinä mielessä, että Juhis on päivän (ja erityisesti illan) suorassa lähetyksessä kiinni. Tilanteestahan ei tiedä, joten äiti tulee joko:
a) pitämään mulle ja mahalle seuraa illaksi
b) majoittumaan tänne meille kun me ollaan synnyttämässä/juuri synnytetty
c) katsomaan vastasyntynyttä pientä vauvaa <3

ps. päivän edistysaskel oli illalla irronnut limatulppa. Plups vaan. Ja jotenkin nyt odotan ihan, että seuraavaksi lorahtaa lapsivedet. Jotenkin vaan tulppa ja vedet kuuluu tuossa suhteessa yhteen :)

Kävelyllä

Kävin tänään kävelyllä kauniissa syksyisessä maisemassa.

Olo oli iloinen, kevyt, mihinkään ei sattunut ja jaksoin helposti kävellä puoli tuntia.

NO EI IHAN!

Mutta sää oli nätti :)

Kaupunkilomalla

Tulin juuri kotiin ja tuntuu, kuin olisin ollut viikonloppulomalla Pariisissa. Kun viettää lähes koko viikon neljän seinän sisässä, niin aika pienet asiat saa mielen huippuiloiseksi :)

Mun nukkuminen on edelleen ihan kamalan huonoa ja aamulla raahauduin väsyneenä neuvolaan. Väsymys ilmeni myös siinä, että onnistuin sössimään pissanäytteen ihan totaalisesti :) Sain niitä tikkuja sitten mukaan kotiin, että voi tsekkailla proteiinipitoisuudet tässä viikonlopun aikana. Muuten kaikki kuulema etenee niin hyvin kuin vain voi. Harjoiteltiin neuvolantädin kanssa (joka on myös kätilö) vähän ponnistusasentoja ja alkoi kyllä tosissaan jännittää, koska se Hetki voi olla jo ihan hurjan lähellä. Pieniä supistuksiakin nyt kun on ollut parina yönä/päivänä aina makuulla ollessa.

Neuvolan jälkeen uhmasin väsymystä ja pientä nuhaisuutta lähtemällä Juhiksen kyydillä keskustaan. Ajattelin näet hoitaa välillä myös mielenterveyttäni, jolle tämä viikko on ollut ehkä tylsyydessään hieman rankka.. (olen muunmuassa kikattanut ääneen puoli tuntia, kun leffakanavan valikossa näkyi, että siellä tulee peräkkäin leffat: "I'm not there" ja "I'm still here" :D Siis ihan oikeesti tuli!)

Löysin kaupungilta juuri täydelliset syyskengät. Huomasin nimittin harmikseni, että mulla on kaapissa kolmet (!) syyskengät ja kaikissa noin 10cm kiilakorko. Kannapa niissä nyt sitten toisessa kädessä vauvaa turvakaukalossa ja toisessa roskia/ruokaostoksia/tiesmitä... hmm.. ehkä ei. Vaihdoin kengät samantien jalkaan ja annoin myyjäpojalle vastalahjaksi roskiinheitettäväksi loppuunkuluneet tennarit :) Olipa aika hyvä kävellä noilla!

Kenkien lisäksi ostin kovasti kehutut imetysliivit Kampin Bebesistä. Voi hyvät hyssykät. Tuntui kuin halaukselta, kun testasi niitä. Love at first touch. Olivat tietysti aika hinnakkaat, mutta epäilemättä hintansa arvoiset!

Vielä istahdin keräämään voimia teelle ja korvapuustille ennen bussimatkaa kotiin. Hihii, ihan voittajaolo, kun selvisin reissun ja löysin vielä juuri mitä kaipasinkin!

40. viikko

Huomenna se alkaa. Raskauden 40. viikko. Odotusta jäljellä maksimissaan kolme viikkoa, toivottavasti vähän vähemmän. Ens sunnuntai olis hyvä.

Jokainen tyttö lienee joskus leikkinyt tyynyllä, että olisi raskaana. Muistaakseni se näytti suunnilleen tältä :)

Masu 38+6

ps. äitillä on tänään synttärit <3 onnea <3 Hauska ajatus, että mummi on muutama vuosikymmen sitten näihin aikoihin ollut ihan samanlaisissa oloissa ja odottavissa tunnelmissa :)

Sy(nnyt)ysflunssa

Atshuu! Eilen illalla alkoi kurkku tuntumaan vähän kipeältä ja yön aikana siitä kehkeytyi ihan perus syysflunssa. Hurjasta väsymyksestä huolimatta nukuin yöllä vaan pieniä pätkiä ja aamulla olo tuntui traktorin yliajamalta. Yleensä aamuisin oon aina sitä mieltä, että "jee, tänään synnyttämään!", mutta tänään vaan pienessä mielessäni hiljaa toivoin, että nyt jos pikkuinen pysyisi pesässään vielä pari päivää. Tässä olossa suureen koitokseen lähteminen ei tunnu kovin hyvältä idealta.

Ihana viesti odotti minua aamulla keittiön kellossa! :)

Toisaalta, kuulin ystävällisen facebook-kommentin myötä, että Kätilöopistolla on sanottu, että pari päivää ennen h-hetkeä alkava "synnytysflunssa" on tosi yleinen. Iik. No, saa nähdä syntyykö tästä niiskutuksesta vain iso pino käytettyjä nenäliinoja - vaiko vauva :)

Lämmin suosittelu kyseiselle suklaalle ;)

Tänään luvassa on siis makoilua vuorotellen sohvalla ja sängyssä. Nukkumista. Telkkaria. Vitamiineja, hunajaa, suklaata ja litroittain kuumaa juomista. Ehkä myös muki sipulimaitoa! Juhiksella alkavaan flunssaan toi sipulimaito ainakin toimii valtavan tehokkaasti. Joka ikinen kerta kun ehdotan sitä, niin kaikki oireet katoavat! <3

Odottavan aika

Olen tässä viikon tunnustellut oloani ja selannut netin keskustelupalstoja sekä jopa kysäissyt asiaa neuvolan tädiltä - lopputulema on se, että ainut asia, mikä varmuudella ennakoi sitä, että vauva syntyy pian, on se, että pää jo näkyy :)

Heh, en itse ollut tajunnut, että alkukirjainten väliin kun laittaa a:t, niin siitä tulee JAPAN :)

Osalla kanssaodottajista tuntuu olevan tosi paljon supistuksia (harjoitus-sellaisia tai ennakoivia), mulla ei semmoista ole ollut yhden yhtä. No, moni vauvan saanut sanoo taas, että synnytys alkoi kertaheitolla lapsivesien menolla tai kipakoilla supistuksilla, ihan ilman mitään varoituksia. Toisaalla sanotaan, että vauva rauhoittuu ennen synnytystä ja toisaalla, että se liikkuu enemmän. Toisaalla todetaan äidin olevan unelias ja toisaalla taas kovin aktiivinen. 

Omat ennakoivat oireet voisivat tällä hetkellä olla esim. lisääntynyt lantion kipuilu ja painon tunne, viikon kestänyt elohiiri oikeassa kulmakarvassa, kipeytynty peukalon jänne (??) ja yleinen laiskuus kaiken suhteen :) Vähän kuin päivänkakkarasta ennustaisi. 

Rakas masu 38+1 

Tänään kasassa siis 38+2, tarkoittaa, että 39. viikko on menossa ja laskettuun aikaan noin 1,5 viikkoa. On sekin käsite. Jos kaikista lapsista noin 5% syntyy laskettuna päivänä, niin miksi sellaisesta edes puhutaan? Eikö laskettu kuukausi olisi parempi ilmaisu? Tai joku aikaikkuna. Vaikka aikaikkuna kuulostaa kyllä jotenkin samalta kuin musta-aukko ja teleportti... 

Päivät kuluu tällä hetkellä pieniä asioita puuhaillessa, rakastan neulomista, käyn kerran viikossa päivystämässä MLL:llä (lasten ja nuorten puhelin / netti) ja kerran viikossa laulaa luritan lähikoululla olevassa kuorossa. Välillä siivoilen tai leivon. Välillä toivon innoissani, että tulisipa pian lähtö synnyttämään ja välillä mietin, onko MITÄÄN mahdollisuutta, että joku muu hoitaisi sen homman, mä en aio! 

Odottavan aika. Semmoista se on. 

Elämä lapselle

En kyllä voisi olla ylpeämpi aviomiehestäni. Joka kerta kun pääsen katselemaan livenä ohjaamistyötä, niin kasvan kyllä aina pari senttiä pituutta pelkästä ylpeydestä toisen ammattitaitoa kohtaan.

Yksi kivoimpia töitä hänellä on jo vuosia ollut Lastenklinikoiden Kummien Elämä Lapselle -konsertit. Siellä on ammattitaitoinen porukka tekemässä konserttia ja tunnelma myös paikanpäällä aivan mahtava - olipa sitten konserttisalissa tai autossa. Myös ohjelmassa nähdyt insertit ovat Juhiksen käsialaa alusta loppuun asti (ja vielä venyi pari senttiä lisää ryhti).

Kuva Kummien facebook-sivulta

Eilen oli vähän stressipäivä, kun pienokainen liikkui taas ihan äärimmäisen vähän. Verrattuna siihen pari viikkoa kestäneeseen riehumiseen, että "päästäkää mut ulos täältä, en mahdu enää tänne!!". Illalla onneksi liikkeitä tuntui taas paremmin ja nyt aamulla ihan ok. Aamuinen neuvolakäyntikin osoitti kaiken olevan kunnossa. Hemoglobiini 120 (mutta täytynee silti käydä pieni paketti rautaa hakemassa, että jaksaa sitten synnytyshommelit ja palautumiset), paino noussut siihen malliin, että alan kohta olla miestäni raskaampi (voi apua), sydänäänet kunnossa ja ainut luku, mikä sai silmäni kunnolla pyöristymään, oli verenpaine. Viimekertainen 107/72 oli yhtäkkiä 126/75. Neuvolan täti kommentoi tätä vaan sillä, että jos on stressaantunut olo ja nukkunut huonosti, niin se vaikuttaa. No aivan, KYLLÄ ja KYLLÄ. Myös ihan viimemetreillä verenpaine normaalistikin vähän nousee.

Nyt koetan tämän päivän ottaa ihan rennosti. Katselen tässä eilistä Svenska Hollywood Fruar -jaksoa (siis paras hömppä ikinä) ja join puoliterveellistä herkkupirtelöä (maitorahkaa, maitoa, banaania, pari palaa suklaata, vaniljaa ja steviaa). Nam.

Kahdentoista aikaan menen yhden ystävän kanssa tutustumaan paikalliseen MLL-vauvatoimintaan ja illalla nähdään kuudelta neuvolan mammojen kanssa. Siihen väliin kunnon päiväunet.

Tai ehkä unet jo nyt.. *haukotus*

Jäätelöä suolakurkuilla ja paprikajauheella?

Moni on tässä odotusaikana kysynyt, onko ollut jotain outoja ruokahimotuksia. No ihan mitään otsikon kaltaista outoa lautaselta ei ole löytynyt, mutta muutamat asiat ovat kyllä kummastuttaneet itseäkin.

1. Liha

En normaalisti syö lihaa. Kalaa syön. Tämä on ollut perustana ruokavaliossani jo viimeiset noin kahdeksan vuotta. On siihen väliin mahtunut joitain erilaisiakin kausia ja kovin tiukkapipoinen en ole ollut, mutta yllätyin silti siitä, mikä hirmuinen lihanhimo minuun alkuraskaudesta iski. Työpaikan lounasravintolassa lautaselle löysi suorimman tiensä niin lammaslihapullat, lihapadat, jauhelihakastikkeet kuin nakitkin. Jossain vaiheessa söin pari päivää putkeen kinkku-ananas-pizzaa, kun muu ei oikein maistunut :)

Äiti ei ollut uskoa korviaan tästä nakkikastikehimosta, koska en ollut koskaan lapsenakaan pitänyt siitä :) Nyt huomaan palanneeni melkolailla jo takaisin vanhaan. Syön lihaa ehkä kerran viikossa. Lihapullatkin vaihtuivat eilen jo enemmän kotoisiin soijapulliin ja tuntui kyllä paremmalle syödä niitä.

Kuva lainattu täältä

2. Suklaa

Jos en niinä helmikuun viikkoina olisi vielä tiennyt olevani raskaana, tästä oireesta olisin viimeistään tiennyt - tai sitten luullut tulleeni hulluksi :) Olen todellinen sokerihiiri ja suklaata menee aivan liikaa ihan arkikäytössä. "Arkikäytössä" :) Kuitenkin alkuraskauteen mahtui muutama viikko, kun kaikki makea sai minut kääntämään pääni pois. Suklaan makua en voinut edes kuvitella.

Tämän oireen olisi toivonut jatkuvan vähän pidempäänkin, mutta valitettavasti se meni parissa viikossa ohi. Jossain vaiheessa kehitin myös himon valkosuklaaseen, josta todellakaan en normaalisti edes pidä. Se maistuu mielestäni vain sokerille ja rasvalle. Paitsi silloin kun siihen tuli himo - silloin se maistui lähes palalle taivasta :)

Kuva lainattu täältä

3. Vesi

Raskaana ollessa tarvitsee enemmän vettä kuin normaalisti. Ja sitten kun siihen lisätään useamman kuukauden kestävät helteet. Välillä tuntui, että en edes pysty juomaan niin paljon kuin janottaa! Ja näin loppuvaiheessa taas on hankala muistaa juoda tarpeeksi, kun muutenkin juokseee vessassa tunnin, parin välein. Lapsivesi kuitenkin vaihtuu noin kolmen tunnin välein, niin kyllä sitä vettä tarvitsee sitten saada kehoonkin. Ja vauvalle.

Kuva lainattu täältä

4. Mansikat ja nektariinit

Molempia olen syönyt kesän aikana varmaan rekkalavallisen. 

Kuva lainattu täältä

5. Ruisleipä juustolla

Viimeisimpien viikkojen kestosuosikki. Syön joka päivä. Ja se voin määrä!? Excuses-moi..? Tunnen olevani kuin ukkini, kun "sipaisen" voita semmoisen lähes sentin kerroksen leivälle! Ja päälle reilusti kermajuustoa. (tässä kohdassa voi kysyä ensimmäisen kerran, että vieläkö ihmettelen, miksi paino huitelee ihan hurjissa lukemissa..)

Kuva lainattu täältä

6. Herkut

Niin sitä saattoi luulla, että "raskaana ollessa sitten syön tosi terveellisesti". No, näin ei ihan käynyt. (ja tässä kohtaa sen kysymyksen voi esittää toisen kerran..)

Kuva lainattu täältä

Siinäpä ne. Ehdottomasti parasta on ollut se, että aina välillä tulee ihan valtava himo saada syödä jotain. Se "jotain" voi olla vaikka jäiset mansikat, hedelmäjugurtti, greippimehu, makaroonit ketsupilla - ja sitten kun käy niin hyvä tuuri, että sitä kaapista löytyy (tai rakas ihana tarjoutuu kipaisemaan kaupassa), niin voi pojat kun se kyseinen asia maistuu sitten maaaaaaailman parhaalta :)

Valmis vauva - 37+0!

Hihii, nyt jos pikkuinen päättäisi tulla maailmaan, niin se olisi jo ihan valmis vauva. Ei enää mikään keskonen. 37 täyttä viikkoa on kasassa ja painoa varmuudella yli keskosrajan (2500g). Ja jos rehellisiä ollaan, niin mun puolesta saisi tullakin maailmaan jo ihan koska vaan! Tuntuu, että olen ollut raskaana jo suunnilleen kolme vuotta, en malta odottaa päästä näkemään pikkuisen ja kolmannekseen.. olemme vauvan kanssa varmasti molemmat samaa mieltä siitä, että tila alkaa kerta kaikkiaan käydä ahtaaksi!

37+0 <3

Nukkumisessa alkaa nyt vissiinkin olla meneillään totuttelukausi vauvan kanssa valvomiseen.. Parina viimeyönä pikkuinen on lopettanut potkuin ja mutkutteluin tapahtuvat kämpänlaajennusyritykset (jotka lähes meinaa pudottaa mut sängystä) joskus kahdentoista tai yhden aikaan. Vessa kutsuu minua tunnin tai parin välein. Kädet puutuu nukkuessa puolen tunnin välein ja aina asennon vaihtaminen tarkoittaa tyynyjen ja peittojen huolella uudelleen asettelua, ettei lantio ala sattumaan liikaa. Niinpä.

Kun viimein viime yönä viiden aikaan sain rauhan sekä oman olon että vauvan menon puolesta, niin mihin mä herään.. mulla on NÄLKÄ. Olin vaan, että "ei voi olla totta?!" ja koetin jatkaa nukkumista. Mutta ei, heräsin uudelleen hetken päästä siihen, että nälkä se on. No, ylös, jääkaapille, pari voileipää ja varmuudeksi Juhiksen herättäminen kertoakseni, että "ei kulta kannata ehkä aamulla (eli reilun tunnin päästä) herättää mua sanoakseen huomenta ja heippa" :) Onnistuin sitten yhdeksään asti nukkumaan.

Tässä äitiyslomalla olen ehtinyt näkemään kavereita ja ystäviä varmasti enemmän kuin koko kesän aikana. Se on ollut vallan mukavaa! Eilen näin ihanaa kahden lapsen äitiä, jonka olen tuntenut opiskeluajalta lähtien. Tänään kävin lounaalla opiskelijavaihdosta tutun kanssa, joka hänkin jo kahden lapsen äiti. Iltapäiväkahvittelut meni hurjana höpöttäessä suunnilleen samoilla viikoilla raskaana olevan ystävän kanssa. Huomenna aamulla tulee kylään myös opiskeluajalta tuttu vuoden ikäisen pojan äiti, joka hänkin odottaa pojalle pikkusiskoa syntyväksi tässä.. öö.. tuota noin.. parin kuukauden sisällä (?).

Ainiin, ja vielä huomenna nähdään iltapäivällä neuvolan "valmennusryhmän" tyttöjä. Naisia. Äitejä. Miksi meitä nyt kutsuisi :) Palloja.

Jotain vanhaa, jotain uutta..

Äiti toi eilen ihanan neulepuvun, joka on ollut minulla (sekä siskolla) pienenä vauvana <3 Oli ihana saada omalle lapselle joku sellainen vaatekappale, joka on ollut itselläkin :) Ja mikä vielä parasta, neulepuku on mummini siskon tekemä, joten arvoa tällä haalarilla on vaikka kuinka. Ja pipo kuuluu siis settiin.

Ja sitten vähän vähäisempiin taidonnäytteisiin. Voi pojat. Siis osaan kyllä ommella jotenkinsa, mutta seka virkkaaminen että neulominen on mulla vähän.. no.. miten sitä kuvailisi? Rakastan molempia, voisin istua illat pitkät lankakerä ja puikot/koukku kädessä, mutta en osaa juuri tasaista neulosta/virkkausta enempää. Resori on jo saavutus. Pienokainen kuitenkin ilmeisesti inspiroi minua yrittämään neuletakin neulomista. Tietenkin ilman mitään ohjeita tai apuja. Haha, no onhan siinä hihat ja sen saa edestä auki ja kiinni. Sydämenkin jotenkin väkersin selkämykseen. Eli eikös se neuletakin kriteerit täytä :D

Kolme kiloa rakkautta ja iloa

Uusi viikko, edelleen lomalla (outoa) ja yhtenä kappaleena (kauanko vielä?). Käytiin juuri neuvolassa perustarkistuksessa. Kaikki arvot oli ihan kohdallaan, itseasiassa tajusin kyllä vasta nyt, että hemoglobiinia ei taaskaan mitattu.. Painosta ei puhuta, okei?

Kiva oli myös, että sf-mitta oli nyt kasvanut kahdella sentillä. Se kun tosiaan pysytteli siinä 30:ssä viisi viikkoa. 32cm:ssä mennään siis ja neuvolan täti sanoi, että poika on jo hyvinkin kolmekiloinen. Gulps. Kolme kiloa. Miten se kuulostaa ihan järkyttävän paljolta. Ja paljonko sitä painoa tulee vielä lisää.. iik.. tule jo pois sieltä pian, jooko?

Illalla äiti tulee käväisemään kylässä, kun on työmatkalla tällä suunnalla. Tosi kiva, että on saanut nähdä rakkaita äitiä ja siskoa suhteellisen usein tässä odotusaikana, vaikka he kaukana asuvatkin. Toivottavasti nähdään tosi tosi usein myös sitten kun baby on pieni, koska, kuten kaikki tietävät, vauvat kasvaa ihan valtavaa vauhtia eli mikään parin kuukauden välein näkeminen ei ole vaihtoehto :)

Sunnuntainen masu, 36+3 <3

Eilen bongasin Facebookista/Hesarista ihan loistavasti kirjoitetun pienen jutun. Jätänpä sen tänne nyt muistuttamaan itseäni äitiyden alkumatkasta :)

Millaisia ohjeita annamme ystäville nyt, kun tiedämme vanhemmuudesta vähän itsekin, noin kahdenkymmenen vauvan verran?

1. Tulet tarvitsemaan vertaistukea, rataskävelyseuraa, muita samassa tilanteessa olevia. Etsi heidät. Ei tarvitse ystävystyä, voi olla kuin työkaveri.

2. Kaikilla on neuvoja. Valitse, ketä uskot. Kuuntele miehenkin äitiä, mutta älä välitä siitä, mitä hän sanoo. Te päätätte imetykset, perhepedit, soseet ja sen, onko vauvalla tarpeeksi päällä.

3. Iltapäivät ovat tylsimpiä ja väsyttävimpiä. Pyydä joku kylään kello neljäksi.

4. Hanki lastenhoitajia. Vanhemmat, naapurit, opiskelijat, MLL. Paljon ennen sitä, kun et enää jaksa. Tai tuo vauva meille, ei haittaa, jos se huutaa.

5. Vauvanhoito on helppoa. Oman pään kanssa on vaikeampaa. Puhu siitä, miltä tuntuu.

6. Vauva on vapaudenriisto. Siihen tottuu.

7. Väsymys. Se menee ohi.

8. Muistakaa parisuhde. Jakakaa vanhemmuus, älkää ihmetelkö, jos seksi ei heti huvita. Miten edes voi saada kaksi lasta vuoden sisään? Muumimukilla? Vai unissaanko ne panivat?

8. Älä osta imetyspuseroa, rattaiden osaa, kantoreppua tai bodya ennen kuin olet kysynyt, onko meillä ylimääräisiä. Meillä on.

9. Isyysvapaa on oikeus mutta myös velvollisuus.

10. Älä säikähdä hormonimyrskyjä ja itkukohtauksia. Normaali tilanne vauvan äidille: et seuraa urheilua, mutta soitat itkuisena siskollesi, koska Jari Mantilaehkä lopettaa uransa.

11. Käy ulkona. Päästä irti vauvasta. Totutte olemaan erossa, molemmat.

12. Rintapumpuista parempi on se käsikäyttöinen, motorisoitu on liian meijerimäinen.

13. On varmaa, että rakastut lapseesi.

14. On normaalia puhua vauvan käsi suussa. Ainakaan se käsi ei katkaise äidin kaulakorua.

15. Raskaus ei pääty synnytykseen. Siitä kaikki vasta alkaa.

Lähde: http://www.hs.fi/sunnuntai/a1378530901844?jako=73a90754fdaedda85af73f8d02ce1d97&ref=fb-share

All the small things

Tämä viikko on ollut aika jännä. Opettavainen. Yksi työkaverini (jolla on kaksi lasta) sanoi tosi viisaat sanat siinä kun olin viimeviikolla lähdössä. Että tämä aika ennen vauvan syntymää on tosi tärkeää, että itse rauhottuu ja tavallaan herkistyy kaikelle tapahtuvalle, koska vauvan kanssa arki muuttuu paljon pienemmäksi, kuin mihin on tottunut.

Olen monesti löytänyt viikon aikana itseni ajattelemasta, että mä "NOPEESTI vaan tyhjennän astianpesukoneen / luen lehden / kurkkaan meilit / pesen käsipyykkiä" ennenkuin...

Ja huomannut, että ei, mulla ei ole mitään tarvetta nyt just tehdä asioita nopeasti. Voin käyttää vaikka yhden keittiön kaapin siivoamiseen tunnin (tai kaksi), eikä se kaada mun mitään aikatauluja.

Kun elämä "kutistuu", niin myös ilot ja murheet kutistuu siinä mielessä, että pienimmätkin asiat saavat kiukustumaan ja toisaalta myös onnelliseksi.


Olen löytänyt tällä viikolla kiukkua:

1. Syyskuulle jatkuvista helteistä, jotka mun pienessä päässä vaan kirkuu epäoikeudenmukaisuutta, koska MINÄ olen halunnut alkukesästä asti viileän kelin ja eikö prkl Suomen kesä sitä yleensä ole läpi kesän? Siirryn nyt sitten toivomaan, että ensi kesä olisi samanlainen, että saisi siitä nauttiakin!

2. Elisan asiakaspalvelusta. Sille omistinkin jo ihan lähes kokonaisen postauksen, wau.

3. Epäterveellisestä syömisestä. Härremiguud, tämä syödyn sokerin määrä. En tiedä, kai sitä on myös jotenkin tottunut assosioimaan herkkujen syömisen (tai pikemminkin sen jonkinlaisen rajaamisen) siihen, että ei yhtäkkiä ole 20kg painavampi. No, nyt kun vaaka näyttää anyways ihan käsittämättömiä lukemia, on ote herkuttelun suhteen lipsunut ihan liian helposti. Ja huono olohan siitä tulee. Olo ja omatunto.


Mutta ei, tämä viikko EI ole ollut pelkkää hampaiden kiristelyä:

1. Sain ihanalta rakkaalta ystävältäni jonkinlaisen "baby shower - tervetuloa maailmaan" lahjan. Tosi söpön vaunujen suojan <3 Hassu saunan valo vähän vääristää, suoja on vaaleansininen ja siinä on ihania pieniä lintusia <3

2. Ompelin itse imetystyynyn. Tässä on kyllä luovuus kukkinut yli äyräiden :D Ostin kaksi halpaa tyynyä Jyskistä, ompelin ne yhteen vähän vinoon ja tein päällisen kaksista vanhoista pyjamahousuista!

3. Tyynystä säästetyt rahat saattoikin sitten käyttää tällaiseen pieneen soittopehmoleluun, joka mun vaan jotenkin oli PAKKO saada. Sen nimi on Maskintvätt. Niin. Rakas mieheni maksoi velan takaisin siitä, kun nimesin taannoin hänen edellisen autonsa Aimo Banaaniksi.

4. Sain kurkotettua ajelemaan säärikarvat. Toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa ne letille. Too much information? :)


Tänään meille kylään tulee pikkukinyon serkkutyttö (neiti on nyt noin 7kk) ja huomenna mennään käymään lähellä asuvan tulevan kaveripojan (noin 9kk) luona hakemassa vähän vielä lisää muutamia elintärkeitä tarvikkeita, kuten pörröinen nallepuku vauvalle :)

Small things.

Älä mulle käy

Jumbe ettei Elisan "asiakaspalvelija" tiennyt miten hengellään leikki. Olin hoitanut oman puhelinliittymän asiat just säntillisesti viikko sitten (koska he eivät voineet sitä ensimmäisellä käynnillä jo pari viikkoa sitten tehdä) ja kaiken piti olla ok. Kunnes saan tänään kirjeen, että he eivät voi tehdä mitään liittymän siirron eteen ennenkuin valtakirja on toimitettu. No, a) liittymän piti muuttua HUOMENNA ja b) mitä muuta mä sitten viikko sitten tein, kuin jonotin tunnin ja toimitin sinne sen valtakirjan?! 

Puhelimessa "asiakaspalvelu" ei voinut tehdä asialle mitään vaan mun piti lähteä taapertamaan uudelleen jonottamaan sinne Elisan palvelupisteeseen. Tyyppi siellä oli tosi palveluhenkinen. Ei katsonut muhun päin kertaakaan, puhumattakaan hymystä tai pahoittelusta siitä, että he ovat kadottaneet sen valtakirjan. Naputti vaan konettaan maanisesti varmaan tunnin ja välillä tuhahti mulle jotain. Näin jälkeenpäin, olisi voinut ehkä avautua liitoskivuista ja jokaisella askeleella piinaavasta pissihädästä ihan runsain sanoin sille äijälle, jota ei vähempää näyttänyt kiinnostavan mun näkemä ylimääräinen vaiva asian eteen - saati edes keksinyt tarjota mulla jostain tuolia, kun palvelupisteenä oli vaan seisomapöytä. 

No, homma on edelleen jumissa nyt siinä, että saisin työpaikaltani oikean ihmisen soittamaan mulle takaisin ja toimittamaan Elisalle mahd. pian uuden valtakirjan. Jipii. Oli lähellä ettei tullut lommoa joko siihen helkutin tiskiin tai äijän otsaan. 

Tänään aamulla ei ollut kivuista ja vaivoista (tai kiukusta) tietoakaan ja sain käytyä tosi kivalla kävelyllä ystävän ja hänen vauvansa kanssa. Tarkoitus oli saada 7kk neiti nukahtamaan vaunuihin, mutta tyttöä kiinnosti enemmän kyllä lähteä vaunuista kävelylle, kuin pistää silmiä kiinni :) 

Mitä tänään siis opimme? 

Liiku silloin kun pystyt, illasta ei tiedä. 

Kannattais miettiä kahdesti, miten kohtelee 9kk raskaana olevaa naista. 

Masu ja mama 35+6

Kuka imuroi mun kalenterin?

Normaali viikko

Tämä viikko

Jep. On tässä vähän totuttelemista :) Tänään "onneksi" päivä oli ihan kivasti täynnä tekemistä. Aamulla käytiin neuvolalääkärillä ja oli tosi mukava käynti. Vauveli on jo tosi alhaalla, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että se vielä tällä viikolla olisi tulossa maailmaan, mutta voi siis hyvin olla, että ihan kuutta viikkoa ei enää tarvitse odotella. Masun sf-mitta on nyt aika pitkään pysynyt samana (johtuen ainakin osaksi vauvan laskeutumisesta), mutta sitä nyt vähän seurataan ja seuraava tsekkaus ensi maanantain neuvolakäynnillä.

Lääkärin jälkeen kävin pyörähtämässä vanhalla työpaikalla ja sen jälkeen suuntasin päiväleffaan. Iltapäivällä leffassa. Yksin. Tunsin NIIN lintsaavani töistä tai koulusta :) Illalla vielä käväisy MLL:n syyskauden avajaisissa. Teen siellä siis vapaaehtoistyötä, josta pidän tosi tosi paljon.

Huomiselle kalenteri onkin tyhjä. Iik. Jospa vaikka koettaisi kunnolla levätä, kun yöunet on nyt käyneet ainakin hetkellisesti vähän huonoiksi. Ja imetystyynyn tekeminen on vielä kesken. Joo, enköhän mä pärjäile :)

Mama-vauva-kahvittelut

Olipa ihana päivä eilen! Kutsuin kylään lähimpiä ystäviäni juhlistamaan pian maailmaan saapuvaa ihmeellistä uutta elämää sekä melkein yhtä ihmeelliseltä tuntuvaa mun loman alkua! Iltapäivä oli ihan täydellinen ja tuli tosi hyvä mieli. Siskokin saapui jo perjantaina piiiiitkän matkan takaa. Pitkän sillä, että 4,5h junamatka venyi erinäisistä erittäin kiukuttavista VR:stä johtuvista syistä yli kahdeksantuntiseksi :(

Perjantaina kärvistelin taas maailman vähäliikkeisimmän päivän kanssa ja leivoin siinä sivussa sekä suklaa- että mustikkamuffinssit. Lauantaina sitten vauhtia oli enemmän sekä pikkuisessa että mamassa, joten aamu alkoi reippaasti siivoamalla, sämpylöitä leipomalla ja muffinsseja koristelemalla. Käytiin siskon kanssa kaupassa, Halvan tehtaanmyymälässä (paha, paha paikka..) ja vielä pyörähtämässä puistokirppiksellä, josta mukaan tarttui tosi söpöt pienen farkkuhaalarit, että maailman suloisin sammakko-yöpuku :) Yhteensä 2,20e.

Tänään käytiin ystävän luona brunssilla, sisko lähti juuri takaisin junalla kohti kotiaan ja minä ajattelen suunnata päiväunille, sillä nukuin tosi huonosti viimeyön. Illalla vielä jos energiaa riittää ja Juhis tulee ajoissa töistä kotiin, niin käydään yhden ystävän luona synttärikutsuilla. Ehkäpä pikkukinyokin tosiaan pysyy hyvin liikkeessä sen takia, kun tässä toista päivää on tasainen sokerivirta tarjolla :P

Ihan outoa, että huomenna on maanantai, eikä tarvitse lähteä töihin! Eikä ylihuomenna.. eikä.. Mitä mä teen?! Saanko mä mennä töihin? Ainakin ihania työkavereita tulee varmasti jo huomenna ikävä!

Maman hemmottelupäivä

Ai että, ensimmäinen äitiyslomapäivä vietetty! Päivän kohokohdat:

1. Pikkukinyo sai taas oman energiansa (ainakin toistaiseksi) takaisin ja on liikkunut entiseen malliin. Tästä välitön seuraus pipon löystyminen maman päässä ja oonkin jokellellut masulle pitkin päivää, kuinka ihana se on :)

Iloinen täti bussipysäkillä

2. Organic Spirit, tunnin mittainen odottavan äidin hieronta. Paras hieronta, missä oon koskaan ollut! Voi pojat! Teki niin hyvää, että olisin varmasti voinut maksaa vaikka tuplat lähtiessäni! Niin mukava paikka, osaava hieroja, mukava tunnelma ja miten taivaallisen hyvää teki kunnon hieronta kropalle, joka on viimeiset kuukaudet vaan keskittynyt lähinnä pysymään kasassa ja venymään tarvittaviin mittoihin. Ihan luksusta, suosittelen!

3. Ajattelin suunnata muffinssille ja kahville Brooklyn Cafeeseen, joka on tosi kiva ja tunnelmallinen paikka. Reitilleni osui kuitenkin paremmin (ja niitä reittejähän ei tässä vaiheessa enää kilometritolkulla muutella) Kuppi&Muffini, joten kävin siellä nauttimassa palan mustikka-karhunvatukkapiirasta. Vai oliko se mustikka-karviaismarja.. hmm.. No, hyvää se oli, mutta vähän liian makeaa (rasti seinään, tätä en oo koskaan aiemmin elämässäni sanonut!).

Hipsterin ruokarukous (kuvaminen ennen syömistä :)

4. Kampaajalla käynti. Nips naps huonot latvat pois ja nyt voi taas huoletta antaa tukan kasvaa useamman kuukauden tai puoli vuotta tai milloin sitä nyt jaksaa taas kampaajalle suunnata. Kävin Unika-nimisessä kampaamossa/kampaamokoulussa, jossa opiskelijahinnalla (siis että opiskelija teki työn) tukan leikkuun hinnaksi tuli 24 euroa, joten ei paha lainkaan ja tosi osaava oli tyttönen. (Tyttönen, koska oikeasti.. peiliin katsoessani tunsin itseni aika järkyttävän vanhaksi ja ryppyiseksi.. mikä niissä kampaamon valoissa onkaan? Ja onko kaikki kampaajaopiskelijat tosiaan jotain 16v?)

Joo, ehkä mä alan tykkäämään tästä äitiyslomasta pikkuhiljaa :)

ps. tänään starttasi 36. viikko!

Viimeinen työpäivä ja epätodellinen olo

Tänään oli viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa. TÄNÄÄN OLI VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ ENNEN ÄITIYSLOMAA. Ei, ei oikein auta vaikka sen kirjoittaa isoilla... ei se vaan meinaa upota päähän :) Tuntuu, että juurihan aloitin uudessa työpaikassa, miten voin nyt olla jäämässä pois.. tai siis enhän mä jää pois, vaan lomalle. Vapaalle. Ja miten yhtäkkiä hypättiin siitä päivästä, kun töissä vapisevin sanoin sain kerrottua, että odotan vauvaa siihen, että vauva on jo melkein täysin kasvanut masussa ja jään nyt kotiin odottelemaan sen saapumista maailmaan..

Mieltä on myös samaan aikaan vetänyt vähän alaspäin pikkuisen yhtäkkinen rauhallisuus. Poikahan on ollut menneet viikot hurjan menevää sorttia. Ja nyt sitten pari päivää oltu niin hissun kissun, että äitistä on kyllä tehty ihan hermoraunio. Kävin tänään neuvolassakin tsekkaamassa asiaa, sydänäänet vaikutti hyviltä ja vauva oli hyvässä asennossa. Ainut ohje vähäliikkeisyyteen on useamman kerran päivässä maata tunti pitkällään ja laskea, että liikkeitä tulee 10 kappaletta. Jos ei, niin sitten lähdettävä käymään sairaalassa.

Kuva lainattu täältä

Suurin pelko odotukseen liittyen on minulla ollut menettämisen pelko, joka on tullut kuvoihin ehkä tuossa puolenvälin jälkeen. Että entä, jos tämä kaikki upea, ihana, ihmeellinen odotus ei päättyisikään onnellisesti. Jokainen varmaankin odotusaikana käy läpi joko tämmöisiä tunteita tai jotain muita pelkoja. Ja kai se on ihan luonnollistakin - onhan kyseessä niin valtava elämänmuutos ja niin suuri odotus ja rakkaus tuota pientä elämää kohtaan.

No, viimekädessähän nämä näin suuret asiat ei ole meidän itsemme päätettävissä, joten ainut mitä voi tehdä, on koettaa luottaa ja uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Välillä se on tosi helppoa ja välillä ihan kamalan vaikeaa! Eikä asiaa yhtään auta hormoonit, jotka saa itkut ja ahdistukset aikaan milloin mistäkin.

Näin pohdiskelevissa tunnelmissa siis tätä iltaa... Huomiselle on onneksi buukattuna kivoja tekemisiä ja varmasti äidin olon pieni koheneminen tekee hyvää myös pikkuiselle.

Sain töistä lahjaksi tänään aivan ihanat pari juttua. Siis en todellakaan odottanut mitään lahjoja! Pelkkä kahvittelu mun "kunniaksi" tuntui ihan tarpeeksi hassulta sekin :) Meillä on kyllä aivan ihania ihmisiä töissä <3

Japaniaiheinen kirja ja lahjakortti kauneushoitoon!

ps. arvaa kuka on syönyt sieltä "synnytyskassista" jo kaikki lakut ja yhden suklaapatukoista.. :) Pitää vissiin hankkia lukko siihen! :)

Ihana sairaalaan tutustuminen

Tänään käytiin tutustumassa sairaalaan. Ei voi sanoa kuin että aivan ihana käynti! Kätilö, joka meidän ryhmälle piti opastuksen ja tutustumiskierroksen oli ehkä maailman ihanin ihminen ja lopputulos oli vaan se, että mä odotan nyt ihan innoissani synnytystä! Tuntuu, että tosi moni ahdistuu synnytyksestä jo senkin takia, että koettaa tehdä niin kovasti kaikkia päätöksiä ja valintoja etukäteen; mitä kivunlievityksiä haluan käyttää, missä asennossa haluan ponnistaa, otanko aqua-rakkuloita vai olenko jumppapallon päällä? Mun mielestä parasta on mennä avoimin mielin tuohon seikkailuun ja itse ainakin luotan kätilöihin tekemään mulle ne oikeat valinnat esim. kivunlievitykseen.

Jos jossain asiassa olen vähän "turhamainen" on se se, että haluaisin kyllä tuonne Kätilöopistolle synnyttämään. Siellä on tähän asti saanut aivan loistavaa palvelua ja kaikki tilat on niin mukavat ja kotoisat. Tosin pieni henkinen valmistautuminen kannattaa kuitenkin tehdä siihen, että tie vie kohti Porvoota, Lohjaa tai Hyvinkäätä, mikäli Kättärillä on sulku päällä. Helsingissä kun on nyt Naistenklinikka remontissa, niin sen takia synnytyspaikat on täällä vähän vähemmässä kuin normaalisti.

Kuva lainattu täältä

Sairaalakassitkin alkaa olla pakattuina. Näistä listoista kun satun tykkäämään, niin useampi niitäkin tuli tehtyä. Vähän hankala sanoa, mitä sitten oikeasti tarvitsee ja mikä on ihan turhaa kannettavaa. Koetan ajatella järjellä, vaikka mieli tekee valmistautua kuin maailmanvalloitukseen :) Toinen kassi on tarkoitus napata mukaan sitten kun auto kaartaa pihasta kohti sairaalaa. Toisen sitten tuore isi voi tuoda sairaalaan myöhemminkin.

Noloa on ainakin se, minkä painoinen mun "eväspussukka" on... No siis eihän sitä VOI tietää, että minkälaista suklaata tekee sitten mieli, joten varauduin Royalilla, Tuplalla, Snickersillä sekä Twixillä :D  Lisäksi pussillinen lakuja ja kolme eri mehua :)

Makuuhuone kolmelle (ja urputusta)

Paljonkohan mä olen tänä kesänä valittanut säästä? Varmaan yhtä paljon, kuin normaali ihminen valittaisi siitä, jos neljään kuukauteen olis mahtunut vain yksi aurinkoinen päivä ja lämpötila olisi koko ajan pysynyt 15 asteessa. Yhtälainen on ollut mun ketutus siitä, että tänä kesänä 4kk putkeen on ollut lämpötila yli 20 astetta ja vettä on satanut ehkä kahdesti. Harmittanut tosi paljon, että ei ole päässyt ulkoilemaan ollenkaan, kun normaalisti tällaisena kesänä olisin varmasti ollut lenkillä, kävelyillä ja pyöräillyt joka päivä! Toivottavasti ensikesä on sitten samanlainen, jotta pääsisi vähän nauttimaankin siitä.

No, tottakai tämmöinen sääurputus on ihan höpöhöpöä, kun masussa kasvaa maailman suurin ihme, mutta kyllä sitä silti voi ihmistä harmittaa. Varsinkin kun pistetään vähän ylikierroksia kaikkiin tunteisiin, niin tästäkin aiheesta on otettu jo useammat itkut.

Vauvavalmistautumiset kotona alkaa olla loppusuoralla. Makuuhuoneen kanssa meillä olikin pähkäiltävää. Huone on erittäin pieni ja siinä on yhdellä seinällä ovi, yhdellä seinällä rivi kaappeja ja kaksi muuta seinää on ikkunaseiniä. Pinnasängystä ei pysty laskemaan laitaa alas, eli sitä ei voi laittaa meidän sänkyyn kiinni. Ja jos tähän lähtee pyörittelemään vielä ajatusta, että pinnasänky ei saa olla ulkoseinässä kiinni, niin ainut ratkaisu olisi ollut se, että pinnasänky on keskellä huonetta ja me seisotaan siinä vieressä :)

No, nyt löytyi kuitenkin tällainen ratkaisu ja maalattiin vielä tuo yksi seinä. Lopputulos on yllättävän kiva sekä toimivan oloinen! Pikkuisen sängyssä on aluksi iso päiväpeitto taiteltuna tuonne reunoille tekemään nukkumapaikasta vähän pienemmän ja sitä myöten turvallisemman oloisen. Luin myös, että vauvasta saattaa tuntua rauhoittavalta, kun se voi nukahtaessaan tuntea päälakeaan vasten jonkun pehmeän "seinän". Tuttuja tunteita siis "menneisyydestä" :)

Tänään käytiin kaverini, Hiillosteen Tean keikalla kun tyttö julkaisi oman lasten levyn. Ihan loistavia lasten biisejä, joita varmasti tullaan täällä kuuntelemaan kerran jos toisenkin! Tea on tehnyt levyn yhdessä JS16 kanssa, joten biiseissä ihan oikeasti on kiva meno :)

Neuvolapäivä ja 35. viikko alkuun!

Viime päivinä olen repinyt hiuksiani tämän meidän asuinpaikan ja siihen liittyvien infernaalisten ruuhkien (täältä Helsinkiin) kanssa, mutta yksi ehdoton hyvä puoli on se, että neuvolaan on kävellen noin 3min matka. Siis vaikka vauhti olisi tällaista etana kävelykepeillä -luokkaa. 

Pikkupyyhe Hemtexiltä, joka vaan jotenkin kolahti.. :)

Aamun neuvolassa myös selvisi syytä sille, miksi lantio on kipuillut viimepäivinä, lirahtamisriski tuntuu olevan jokaisella askeleella ja aivastuksella, sekä muutenkin tuntuu kovin painavalta tuolla.. no.. siellä. Vauva nimittäin on jo laskeutunut ja on ainakin osittain kiinnittynyt lantioon! Jee, hyvä meidän pikkukinyo!! Siellä se siis alkaa jo ottaa ensimmäisiä pieniä millimetrin mittaisia askelia kohti syntymää <3 

Iltapäivällä suuntasimme taas neuvolaan, tällä kertaa synnytysvalmennukseen (joka alkoikin tuntua ihan ajankohtaiselta tuon aamun käynnin jälkeen!) Eipä siellä paljon mitään uutta tietoa tullut. Taisin silloin joskus raskauden alkupuolella ahtaa itseni niin täyteen kaikkea synnytysinfoa, että hankala enää keksiä mitään uutta :) Itse odotan pääosin vain innolla tuota ihmeellistä tapahtumaa. Tottakai jännittää myös ihan kamalasti, että miten kovat ne kivut on ja miten itse jaksaa, mutta kun "palkintona" on saada oma pieni vauva syliin, niin eiköhän siitä revitä aika paljon motivaatiota irti. 

Huomenna onkin meidän 1/2 vuotishääpäivä ja mennään illalla vähän juhlistamaan sitä <3 

Valokuvia

Viime sunnuntaina käytiin hyvän ystävän luona brunssilla ja samalla reissulla ottamassa vähän valokuvia Lammassaaressa nyt kun masu alkaa olla muhkeimmillaan ja mamma vielä liikuntakykyinen :) Tässä muutama - aika ihania :)