torstai 27. marraskuuta 2014

Pilvisiä aamuja

En olettanutkaan, että taaperon hoitaminen on jotenkin helppoa ja aina mukavaa. Mutta eikö sen edes välillä pitäisi olla? Ottaisin niin mielelläni vaikka 10 uhmakohtausta päivässä, jos niiden välillä saisi vallita jonkinlainen rauha maassa. Tässä nyt sekottuu jo oma uupumus huolestumiseen. Miksi pojan on niin hankala olla? Miksi hän on jatkuvasti ärtyisä ja kiukkuinen? Miksi hän ei huoli lohdutusta vaan tappelee sitäkin vastaan?

Yhden käden sormilla pystyy laskemaan ne asiat, jotka hänet saa rauhoittumaan tai tyytyväiseksi: rattailla ajelu (max. puoli tuntia), kylpy (max. 10min), tanssittaminen sylissä (max. 15min) ja.. öö.. no jos oikein hauskuuttaa ja naurattaa kaikilla keinoin mitä pystyy keksimään (riippuu jaksamisesta, ehkä jopa 30min).

Tästä kun lasketaan, niin nukkumiset pois lukien jää vielä aika monta tuntia, kun toinen on känkkäränkkämörkö. Ja näennäisesti aivan ilman syytä!

Me saatiin eilen mummi tänne pikavisiitille ja se on tietysti ihan loistojuttu! Harmi vaan, että tähänkin Nooa reagoi ihan uudella tavalla. Mummi ei saa ottaa syliin ja auta armias, jos äiti edes ajattelisi poistua kotoa. Vessaan poistuminen saa jo paniikin aikaan, että nytkö hänet jätettiin ikuisesti vaan mummin kanssa. EDIT: kuvassa siis poikkeustilanne, kun ulkona jylläsi roska-auto!


Varasin juuri äsken maanantaille ajan meidän allergialääkärille, joka on myös lastentautien erikoislääkäri. Vähän tyhmälle tämmöisen asian kanssa tietysti tuntuu lääkäriin mennä, mutta jos nyt saataisiin edes varmistettua, että kyseessä ei ole mikään fyysinen vaiva tai joku allergia (joka voisi näin oudosti vaikuttaa olemiseen).

Itse olen suoraan sanottuna tosi väsynyt tällä hetkellä tähän.. öö.. elämään. Loman tarpeessa. Itkua vastaan joutuu taistelemaan monta kertaa päivässä ja puremaan hammasta. Stressikerroin on koholla aamulla jo valmiiksi, ja pelkää vaan, mitä päivä tuo tullessaan. Poikien on tarkoitus lähteä nyt viikonlopuksi mumman luokse Pohjanmaalle, Nooa vaan eilen oli nuhainen, että katsotaan miten reissun käy. Toivon kovasti, että pääsevät lähtemään, sillä selvästi tarvitsen nyt vähän akkujenlataamista itselle, että jaksaa taas vetää tätä maailman vaativinta (ja palkitsevinta?) roolia nimeltä Äiti.

ps. taaskin, tiedän että pitää olla kiitollinen siitä että ollaan saatu lapsi (olen) ja ymmärtää, että asiat voisi olla vielä NIIN paljon huonommin moneltakin kantilta (ymmärrän), mutta valitettavasti nämä järkiperäiset faktat eivät nyt poista tätä väsy-vitu-epäreiluus-murhe-oloa.


10 kommenttia:

  1. Paljon tsemppiä ja jaksamista !!

    VastaaPoista
  2. Oivoi. Ikävä kuulla sun fiiliksistä. Olen seuraillut sun blogia teidän 6kk unikoulusta saakka, kun meillä on melkein samanikäinen esikoispoika (ja ollut haastava tapaus). Taaperon kanssa voi olla tosi turhauttavaa. Aina on joku vaihe, eikä niistä ota selvää millään. Pidä huolta itsestäsi ja ota omaa aikaa. Joku on viisaasti sanonut, että jos äiti voi huonosti, silloin koko perhe voi huonosti. Mun mielestä tämä pitää paikkansa, etenkin pikkulapsiaikana. Voimia ja jaksamista. Ja muista, että kielteisetkin tunteet on ok, eivät ne rakkautta ja kiitollisuutta lapsesta vähennä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva, että ollaan onnistuttu viihdyttämään tällä meidän tarinoinnilla :) Aina on kiva seurata suht saman ikäisten menoa. Ja kyllä, taaperot osaa kyllä viedä niin kaiken energian. Olet ihan oikeassa kaikessa mitä kirjoitit <3

      Poista
  3. <3 Kuulostaa tosi ikävältä! Pidän peukkuja, että pojat pääsevät matkaan ja sä pääset lepuuttamaan hermoja (ja käsiä) ja miettimään hetkeksi muita asioita. Miten sitä sanotaan, ehkä se on joku VAIHE? Ja ihan hyvä, että varasit lääkärin, ainakin tuo fyysinen puoli on sitten varmistettu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juupajuu, vaihetta vaiheen perään :) Tänään onneksi ollut vähän rauhallisempi aamu ja kyllä noi jäbät näyttäis pääsevän reissuun. Itsehän toki kehitin eilen illalla itselleni ihan järkyttävän flunssan, joten viikonloppu menee varmaan pääasiassa peiton alla, mutta saapahan edes rauhassa sairastaa!! Luksusta se on sekin :)

      Poista
  4. Toivotaan, että poikien reissu onnistuu! Tekis varmaan tooooodella hyvää olla hetki rauhassa ja hiljaisessa kodissa. Sitä omaa aikaa todella oppii arvostamaan, kun touhuaa vaativan taaperon kanssa päivät.
    Mäkin meinasin olla hurja ja ottaa tänä viikonloppuna muutamat sihijuomat :D Olin kyllä jo niitten tarpeessa paljon aikasemmin, mutta aikataulut ei sallineet. Nyt kun arki on taas vähän helpompaa Lilianin kanssa niin tuntuu jopa väärältä, että tällästä suunnittelen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hyvältä näyttää, että pääsevät matkaan, mutta toki tosiaan oon siis itse flunssassa :) Mut joo, siis rauhassa kotona oleminen on mun mielestä tällä hetkellä parasta mitä voi toivoa! Niin nautin, kun voi rau-has-sa käydä vessassa, tehdä ruokaa, maata sohvalla, ommella.. mitä ikinä! Ja hei todellakin lähdet ottamaan muutaman pienen drinksun!! Ehdottomasti!! Pidä oikein kiva viikonloppu, varsinkin jos pääset ihan vielä kotoa pois jonnekin tuulettumaan :)

      Poista
  5. Voi ei!! :( Tsemppiä ja jaksamisia sinne! <3 Toivottavasti pääsisit viikonloppuna vähän latailemaan akkuja..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Eiköhän tässä vähän järjesty omaa aikaa, tosin se näyttää nyt menevän sairasteluun, mutta tuleepahan sitten ainakin levättyä ihan pakolla! :)

      Poista