Päivähoitoon tutustumassa

Ajattelin, että tietenkin heti eilen kirjoittaisin tämän tekstin. En pystynyt siihen. Päiväkotiin tutustuminen aiheutti aikamoisen tunnekuohun ja olin jo melkein perumassa koko hommaa ja toteamassa, että yritetään uudelleen sitten kun Nooa on viisi. Päivän ja illan asiaa sulatelleena kuitenkin nyt on (hieman) rauhallisempi mieli ja kun kerran päätös on tehty, niin nyt vaan mennään sen mukaan. Tehdään kaikki voitavamme, että aloitus sujuisi mahdollisimman mukavasti. Ja koetetaan keskittyä kaikkeen positiiviseen.

Päiväkoti oli tosi ihana paikka. Siellä oli hirmuisen lämmin tunnelma ja tilat vaikuttivat oikein mukavilta - tosi kodinomainen paikka. Hoitajia tuossa 13 lapsen ryhmässä on kolme. Niistä tapasimme kaksi, koska yksi aloittaa vasta tammikuussa. Toinen näistä tädeistä on vähän vanhempi, hieman hippityylinen isoäitimäinen Täti, joka on varmasti hyvin vastakohta itselleni, mutta epäilemättä rauhallinen tyyli sopii lasten kanssa olemiseen ja mikä parasta, hän on varmasti uransa varrella nähnyt niin monenlaista tapausta, että osaa kyllä "käsitellä" Nooaakin. Toinen täti oli paljon enemmän itseni kaltainen, suhteellisen nuori nainen, josta heti tuli kiva fiilis. Hän on siis lastentarhan opettaja (kuten on tämä kolmaskin joukkoon tuleva), kun taas Täti on lastenhoitaja.

Onneksi hoitopäiviä meillä on vain se kolme kappaletta ja päivät ovat aina enintään sen seitsemän tuntia. Aamulla pari tuntia leikkiä ulkona ja/tai sisällä, sitten ruoka, sitten päiväunet. Herättyä välipala ja pari tuntia leikkia ulkona/sisällä - ja sitten äiti tuleekin hakemaan. Voi onneksi tuo vieminen on Juhiksen vastuulla, itse en siihen pystyisi! Pahinta tulee varmasti olemaan itkevän lapsen hoitoon jättäminen. Siinä kohdassa on vain pakko itse pysyä lujana ja rauhallisena, luottaen hoitajiin. Ja itkeä vasta sitten autossa/bussipysäkillä :)

Nooan ryhmässä tulee olemaan yksi kuukauden nuorempi poika ja yksi kaksi kuukautta vanhempi. Ihan hauskaa, että siellä on tuommoinen kolmen pienen pojan ryhmä. Vaikka ei niitä yhteisiä leikkejä vielä kovin paljon ole, niin ainakin ovat aina suunnilleen samassa kehitysvaiheessa.

Onneksi myös mennään kevättä kohti, joten hoidossa ei koskaan tarvitse olla niin kauaa, että tulee pimeä. Tai mennä sinne pimeällä. Jotenkin itselle tällä ainakin on merkitystä.

Näin, onnistuinko pysymään positiivisena? :)

On tietenkin tosi tärkeää näyttää Nooalle, että äitin ja isin mielestäkin tää hoitohomma on hirveen kiva ja mukava juttu (vaikka sisällä möröt huutaa että hullu äiti apua apua paniikki mitä sä oot tekemässä siellä se itkee sit koko päivän apua paniikki!!!)

Vielä pitää tehdä muutamat käytännön hankinnat; kurarukkaset, toiset toppahanskat sekä kumpparit. Ja paketti teippivaippoja. Siinäpä alkaa sitten olla kaikki tavarat kasassa. Niin ja sitten vielä rauhoittavia äitille ja isille :P