Taaperoiden pikkujoulut

Huh, mikä päivä. Oon ihan naatti. Aamulla lähdettiin bussilla käymään mun työpaikalla. Hirveellä tohinalla juostiin pysäkille, jossa meitä odotti epätoivottu näky; kahdet rattaat. Terve. Ei siis mitään toivoa, että mahduttaisiin bussiin. Seuraava menee vasta 25min päästä, joten a) ollaan myöhässä b) miten saada mukelo viihtymään 25min odotellen c) toivottavasti nyt päästään sit siihen seuraavaan!!

Päästiin. Takaisin tullessa Nooa nukahti rattaisiin loppumatkasta. Jes, ajattelin, kun en vielä tiennyt tulevasta. Jes siksi, että näköjään Nooa pystyy rattaisiin edelleen nukahtamaan, mikä on hyvä tulevia junamatkoja ajatellen. Kärräilin rattaat tottuneesti pinnasängyn viereen ja nostin pojan sinne nukkumaan. Ainut vaan, että ei nukkunut. Ei hitsi vie koko iltapäivänä nukkunut, vaikka yritin kaikki mahdolliset keinot. Voi miten sitä onkin tässä reilun vuoden aikana tottunut siihen, että päivässä on ainakin se yksi pieni hengähdyshetki!

Kiukutti myös, että miksi juuri tänään, kun meillä oli illalle sovittu mammojen pikkujoulut. Kokoonnuttiin pitkästä aikaa ihan koko porukalla näiden suloisien äitikavereiden kesken. Maailman ihme, mutta Nooa käyttäytyi siellä ihan nätisti kymmenen minuutin unista huolimatta. Tosi nätisti itseasiassa. Jos ei lasketa sitä itkua, joka tuli kun äiti meni vessaan. Lupailee hyvää sille meidän hoidon aloittamiselle.. :)

Herkkuja syötävänä, glögiä, tunnelmallinen jouluinen sisustus, seitsemän äitiä ja kuusi lasta. Vilinää, touhua ja hyvää fiilistä täynnä koko ilta. Lopuksi yritettiin vielä sitä mahdotonta - yhteiskuvaa lapsista! Mitäs pidätte tuloksista? :)

Parhaiten paikallaan pysyville oli annettu muumikeksit :)