Ystäviä ja ihmistaimen kasvatusta

Eilen saimme taas erityisesti muistaa kiitollisuutta siitä, että saamme asua tässä maassa, jossa meillä on rauha ja turva, sekä asiat aikalailla hyvin. Moneen maahan verrattuna, aivan hitsin hyvin! Koska minun mielestäni illanistujaisia ei voi koskaan olla liikaa, kutsuin ystäviä ja kavereita koolle viettämään iltaa kakkuja syöden. Tosi moni ei päässyt, mutta onneksi moni pääsi. Meitä oli paikalla kahdeksan aikuista ja kolme lasta. Nooa ja pojat jaksoivat tosi kivasti leikkia yhdessä ja erikseen, aika meni ihan siivillä.

Tänään aamulla hypättiin Nooan kanssa bussiin ja huristettiin Hakaniemeen, josta reippailtiin Kruunuhakaan ystävän luokse sunnuntaibrunssille. Kovin kauaa ei ehditty olemaan, kun päiväuniaika puski päälle, mutta ehdittiin syömään riisipuuroa, päärynää ja appelsiinia sekä vähän herkkuja myös. Nooa pääsi maistamaan myös aftersun-voidetta ja kasvojenkuorintaa :)

Takaisin tullessa oletin Nooan simahtavan rattaisiin, mutta ei! Nooa oli NIIN innoissaan kaikesta näkemästään! Ihan liikuttavaa! Kurkotteli ratikoitten perään, että jos niitä jotenkin yltäisi koskemaan. Hihkui busseille, haukkui koirille, silmät suurina koko ajan. Ja eipä se uni vielä bussissakaan tullut. Nyt vasta (puoli kaksi!) Juhis sai pojan untenmaille.

Olen monesti miettinyt aihetta lapsen kasvattaminen. Mikä mahdoton tehtävä! Ihan hulluna on sellaista, minkä etukäteen luuli tekevän jollain tavalla ja huomaakin, että ei siihen pysty. Yksi asia sentään on, mistä olen ihan ylpeä. Me käytetään tosi vähän ei-sanaa. Kotona oleminen on pyritty kaikin järjestelyin tekemään sellaiseksi, että on mahdollisimman vähän asioita, mitä pitää yleensäkään kieltää. Silloin, kun jostain pitää kieltää, huomaan, että oma tyylini sisältää kolme porrasta:

1) "Se on roskapussi" / "Ne on likaisia". Kerron siis Nooalle painokkaasti, että roskapussi on roska, tai että astianpesukoneessa astiat on likaisia, silloin kun Nooa koettaa mennä niitä sörkkimään.
2) "Anna olla". Tätä käytän ihan koko ajan. Jos ensimmäinen selittävä kielto ei toimi, sanon että "anna olla" ja tämän merkityksen Nooa kyllä jo ymmärtää. On toki eri asia, totteleeko.
3) "Ei." Tätä pyrin käyttämään vain silloin, kun oikeasti on vaara, että joko Nooaan sattuu tai jos Nooa satuttaa jotain toista.

Myöskään potalla käydessä ei koskaan käytetä "ei" sanaa, koska se ei edesauta kuivaksi oppimista. Samoin syödessä KOETAN välttää "ei":tä.  Tähän tyyliin:
Ei käsillä!! > "Lusikalla!"
Ei saa nousta seisomaan tuolissa! > "Istu alas!"
Ei äiti halua syödä sitä. > "Laita Nooa omaan suuhun."
Ei saa heittää lautasta!! > "Lautanen pysyy pöydällä!"

Toimiiko tämä? Joskus toimii, joskus ei. Astianpesukoneen kanssa Nooa joskus ymmärtää jättää koskematta jo kun sanoo, että "Nooa, ne on likaisia". Sen sijaan silloin kun Nopsun nostaa syliin ja alkaa se naamaan läpsiminen, edes "EI!!!" ei toimi. En ymmärrä (!!), ehkä mun naama vaan Nooan mielestä kaipaa taputteluhierontaa niin kovasti :P

Onko jollain muulla jakaa hyviä taaperonkasvatusvinkkejä? Mielelläni kuulen, jos on :)